Päähautomot vs korvalaukut
Heli - lämpimikseen lätisee - kirjoitettu 10.2.2005 kello 15:55
Minä en pidä erityisemmin päähineistä, eivätkä ne minusta. Minulle eivät sovi pipot, hatut, myssyt, baskerit, lippalakit, turbaanit tai mitkään muutkaan päähineeksi nimitettävät vermeet. Silloin kun Toi oli nuori, pipoa ei nyt muutenkaan laitettu päähän edes 40 asteen pakkasella. Jos oikein palelsi, takkiin mahdollisesti sijoitettu huppu oli juuri ja juuri hyväksyttävä laite. Myös villapantaa tai korvaläppiä voitiin harkita. En siis tiedä, johtuuko pääni ulkoisista vai sisäisistä ominaisuuksista, mutta minen juuri hattupiposista piittaa. Yritetty on kyllä hieroa sovintoa noiden laitteiden kanssa.
Hattuhyllyltäni löytyy nykyään kunnon pipa. Sitä en käytä kuin lenkkeillessä viimaisella säällä. Samaten hyllyssä makaa pari tyyrimpää päähinettä. Vähän niin kuin pyhäkäyttöön ja parempien takkien kanssa. Mutta enpä minä niitä käytä, kun ne pirulaiset eivät näytä hyvältä. Mahtavaa laittaa hiuksensa vimpan päälle ja sen jälkeen iskeä koko komeuden päälle lehmänläjältä näyttävä lakki. Kun päähineen poistaa, voikin todeta olevansa juuri heränneen näköinen.
Minä en kyllä muutenkaan kaipaa lämmikettä sinne kallon suojaksi, korvathan sitä enempi tuppaavat jäätymään. Teininä muistan kun naureskeltiin ukkojen korkeille karvahatuille, niille jotka peittivät 10 neliösenttiä päälaelta, eivätkä olleet korvien lähelläkään. Ihmeteltiin, mitä hiivatin hyötyä niistä on, muniako ne siellä hautoo.
Vaan tänään löysin itselleni pitkään kaivatun ystävän: Ear bag-korvasuojat. Korvat pysyvät lämpiminä, eikä mikään paina, purista, kiristä tai litistä. Vievät kassissa tilaa vähemmän kuin mummon kolikkokukkaro ja tukka saa hulmuta tuiskussa ja tuiverruksessa vapaana. Sääli, kun eivät keksineet noita jo 80-luvulla. Joka ainoalta teiniltä olisi löytynyt tuollaiset (leopardikuvioiset) putkikassista heti teinarin vierestä.