Kauheamus ikituur, juvenees tum tssuuumuuuss
Heli - jou-juhlissa - kirjoitettu 5.6.2005 kello 16:54
Olin eilen pikkuveljen ylioppilasjuhlissa. En ole vuosiin ollut paikan päällä koululla katsomassa lakkiaisia. Siksi kuuntelin ja katselin tapahtumaa mielenkiinnolla. Pari tuttua opettajaa istui etupenkissä. Tyttöjen juhla-asut ja kampaukset olivat upeita, paria hymyilyttävää ylilyöntiä lukuunottamatta. Pukujen teettäminen näyttää olevan nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus.
Rehtorin puhe oli asiallinen ja tiivis. Vuonna 1955 ylioppilaaksi kirjoittanut, todella nuorekas rouva jakoi ytimekkäitä ja viisaita elämänohjeita (jotka menivät ylioppilailta taatusti toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, valitettavasti). Pappi heitteli vertauksia ja aasinsiltoja arkipäivän asioista kristillisiin opetuksiin kuin olisi latonut halkopinoa... Tilaisuuden tylsin puhe oli pettymyksekseni ylioppilaan puhe. Aivan liian pitkä esitelmä koulutusjärjestelmästä ja sen muutoksista, ei pienintäkään ripausta huumoria. Tyyppi on taatusti jaarittelemassa eduskunnassa kymmenen vuoden päästä.
Kotikotona juhlissa huomasin ajan hypähtäneen ja sukulaisten vanhentuneen. Itsestään sitä ei huomaa, vaikka joka päivä katsoo peiliin (tai juuri sen takia). Muistan hyvin ajan, jolloin eilen lakitettu pikkuveljeni putkahti maailmaan. Koulu loppui juuri silloin ja kävimme kaverin kanssa synnytyslaitoksella katsomassa tulokasta ja esittelemässä todistuksiamme. Sen jälkeen lähdimme kaupungille juhlimaan kesäloman alkua. Bilettäminen ei ollut tuolloin ainakaan rauhallisempaa kuin nykyajan yläasteikäisillä. Veli taisikin syntyä tasapainottamaan perheen paheellisempia osapuolia. Esikoinen ei ole mielestään vieläkään rauhoittunut, mutta kuopus näyttää olevan edelleenkin yhtä leppoisa ja rauhallinen tapaus kuin 19 vuotta sitten synnytyslaitoksen punkassa.
Onnea pikkuveljelle ja kaikille muille koulunsa päättäneille! (Systeri - se nuorempi - käsitellään sitten joskus heinäkuussa.)