The Grill - Trendejä aitiopaikalla (27.2.2004)
Heli - kirjoitettu 28.2.2004 kello 13:32
 |
Tampereen ravintoloiden keskihintaiseen ryhmään on ilmestynyt trendikäs uutuus, The Grill, jossa mainoksen mukaan jokaisen on käytävä. Nähtävästi paikan uutuusarvo on vielä suuri, sillä tamperelaiset näyttivät totelleen mainosta. Saimme varattua pöydän vasta klo 21:ksi, vaikka olisimme halunneet päästä ruokailemaan jo paria tuntia aiemmin.
The Grill sijaitsee mainiolla liikepaikalla, Frenckelin uuden parkkihallin ja Ziperian välissä. Ravintolan sisustus (ja asiakaskunta) on trendikästä kaupunkilaista, mutta kuitenkin mukavampaa kuin esim. Memphisissä. Privaatisti ravintolassa on mahdotonta keskustella, pöydät ovat vieri vieressä.
Neljän hengen seurueemme tilasi alkupaloiksi serranokinkkua ja melonia, carpaccion ja mustekalarenkaita. Perussettiä ja ihan ok, mutta serranokinkku oli aivan liian paksua siivua tavaraksi, jonka pitäisi olla ohutta kuin paperi.
Pääruuaksi tilasimme grillattua porsaankaretta, härän sisäfilepihviä chili-ranskankermakastikeessa, chili-lohipastaa ja broileri-manchegojuusto-salaatin. Salaatin tilannut oli kaikkein tyytyväisin valintaansa. Annos oli valtava ja maukas. Härkää ja possua tilanneiden mielestä ruoka oli ihan ok, ei erityisesti säväyttänyt, mutta ei mitään valittamistakaan ollut. Pihvini oli täydellisen medium, mutta mielestäni koneellisesti mureutettu. Ravintolasta saa myös brassifilettä, siihen olisin ehkä ollut tyytyväisempi.
Kaikkein suurin pettymys aiheutui pastasta. Koko komeus oli mautonta, chiliä annoksessa ei ollut nimeksikään. Lohen ja pastan ystävä jätti annoksen puoliksi syömättä.
Yhteenveto: Ravintolan rento ja eläväinen ilmapiiri on paikassa parempaa kuin itse ruoka. Palvelu on asiallista, mutta rentoa. Uusissa ravintoloissa sählätään usein aluksi tilausten kanssa. Tällä kertaa siitä ei ollut merkkejä. Tiskin takana näytti häärivän tutun näköistä porukkaa, kokemusta siis löytyy.
Suosittelen ravintolaa työ- ja ystäväporukoille, en välttämättä pariskunnille. Hälinä houkuttaa puhumaan kovaa ja korkealta, joten ei käy romanttisen illallisen viettoon. Toimii varmasti lounaspaikkana grillatun lihan ja suurten salaattiannosten ystäville. Hyvää pastapaikkaa saamme yhä odottaa Tampereelle.
Arvosana (0-100): 79
Hella & Huone - cuisine authentique (18.10.2003)
Heli - kirjoitettu 19.10.2003 kello 20:50
 |
Ensimmäinen kokemukseni Hellasta ja Huoneesta on parin-kolmen vuoden takaa, kun lähdimme ex tempore erään tuttavapariskunnan kanssa ravintolaan. Muistan syöneeni silloin ensimmäistä kertaa eläissäni sammakonreisiä, muuten muistikuvat paikan ruuista ovat hyvin hämäriä.
Saimme siis lopulta aikaiseksi lähteä testaamaan kunnolla Hellan ja Huoneen, tuon moneen kertaan Tampereen parhaaksi (ja kalleimmaksi) kehutun ravintolan. Odotukset olivat korkealla.
Palvelu Hellassa ja Huoneessa on huippuluokkaa. Paikan emäntä, Sanna Mallila, luotsaa ruokailijoita ranskalaiseen makumaailmaan. Tarkat selvitykset niin tarjolla olevista viineistä, juustoista kuin ruuistakin kuuluvat palveluun. Tunnelma on kotoisa, mutta silti asiantunteva ja laatua tihkuva.
Aikaisemmin ravintolan ruokalista oli piirretty liitutaululle, mutta nyt on otettu käyttöön oikeat ruokalistat. Listalta löytyi neljä valmista menuta, sekä ála carte-lista, joka sisälsi muutaman menuista puuttuvan ruokalajin. Harkitsimme hetken ottavamme kuuden ruokalajin menu Gourmand'in, mutta joku kohtuus sentään... Juha päätyi menu Volaille'en ja minä menu de la Saison'iin. Otimme myös menuisiin kuuluvat viinipaketit (n. 30 €/paketti)
Aperatiiveina joimme juomaa, joka oli sekoitus valkoviiniä, brandya ja likööriä.
Juhan alkuruoka, kermainen juurisellerikeitto, uppopaistetulla viiriäisenmunalla, oli erittäin yrttinen. Viiriäisenmuna maistui kuulemma ihan kananmunalta.
Oma alkuruokani, lämmin peruna-salottisipulisalaatti, dijonsinappivinagretilla ja ankanrasvassa kypsytetty murea kivipiira, oli kyllä helmiä sioille. En ole ikinä ennen syönyt kivipiiraa, mutta minusta se maistui joulukinkulle. Tosin kyllä oikein hyvälle sellaiselle.
Alkuruokaan mennessä ei siis ollut tapahtunut mitään maata järisyttäviä makukokemuksia, ne oli säästetty pääruuaksi. Söin pääruuaksi Pupu Tupunan, eli uunissa paahdettua kaninsatulaa, glaseerattuja kastanjoita ja täyteläistä Pinot Noir kastiketta. Aivan mahtavaa! Niin kastanjat kuin kani olivat minulle uusi kokemus, mutta eivät taatusti jää viimeiseksi, mikäli se minusta riippuu. Makujen harmonia oli täydellinen, ravintoloitsijan valitsemaa täyteläistä Bourgogne Pinot Noir-viiniä myöten.
Juhan pääruoka, uunissa paahdettu ankanrinta & marjaisa hapanimeläkastike, oli myös sovitettu viinin kanssa loistavasti yhteen. Ankka oli parasta ankkaa, mitä Juha on koskaan syönyt.
Seuraavaksi viereemme työnnettiin juustokärry, jossa oli tarjolla kuutta erilaista ranskalaista juustoa. Valikoima oli erittäin valkohome-painotteinen. Koska Juha ei ole mikään valkohomejuuston ystävä, odotin hänen nirsoilevan tässä kohtaa. Koko valikoima päätyi kuitenkin lautaselle, ja sain naureskella mielenkiintoisille ilmeille. Itse nautin joka suupalasta, jotka olivat välillä todella voimakkaita maultaan. Taisin joutua syömään osan Juhankin juustoista.
Juhan jälkiruoka, kahvijäädyke, täyteläistä tummasuklaakastiketta ja hasselpähkinäpikkuleipää, oli hyvää, mutta vaikea syödä. Jäädyke oli kovien keksien välissä, joita oli hankala murtaa.
En tiedä, oliko menussani ollut klassinen omena-karamellitartaletti ranskankermalla oikeasti klassinen. Syömieni jälkiruokien top10-listalle tuolla ei kuitenkaan pääse. Hieman liian äkkimakeaa makuuni. Myös omena olisi voinut olla hieman kypsempää - eri asia on, kuuluisiko sen olla.
Yhteenveto: Hella ja huone kuuluu selvästi Tampereen ravintoloiden kärkikaartiin. Hinnoiltaan paikka on ehkä paikkakunnan kallein. Laittaako tamperelaisista ykköseksi listalleen tämän ravintolan, vai jonkun muun, menee henkilökohtaisten makuasioiden puolelle. Itse pidän enemmän italialaisesta, siksi tällä kertaa kakkossija Hellalle ja huoneelle.
Arvosana (0-100): 91
Ristorante Perla - taso laskee (7.8.2003)
Heli - kirjoitettu 8.8.2003 kello 13:37
 |
Varasimme pöydän Perlasta 5-vuotispäivämme kunniaksi. Viime kerrasta olikin kulunut aivan liikaa, tätä paikkaa pitäisi suosia useammin. Perla ei nimittäin ole pettänyt koskaan. Palvelu on ollut joka kerta moitteetonta, viinin valinnassa saa aina nopeaa ja asiantuntevaa apua, tunnelma on mukavan rauhallinen.
Nytkin suurin ongelma oli itse ruokien valinta. Koko menu näytti uskomattoman hyvältä, päätös oli vaikea. Lopulta Juha päätyi ottamaan Melanzana con le cozze, eli uunissa gratinoitua juusto- ja sinisimpukkamuhennostäytteistä munakoisoa. Itse valitsin alkuun Moscardini al pomodoro, eli tomaattikastikkeessa mustien oliivien ja kapriksien kera kypsytettyjä mini octopus-mustekaloja. Täydellisiä makuyhdistelmiä. Itseäni hieman oudoksutti syödä pikkumustekalojen päät, mutta herkulliselta nuo maistuivat.
Juhlan kunniaksi tilasimme pääruuaksi kahdelle hengelle valmistettavan Filetto di vitello con ripienon, eli tuoreella parsalla ja Parman-kinkulla täytetty vasikan sisäfileen valkoisella tryffelillä maustetussa Madeira-kastikkeessa. Annos vei totaalisesti kielen mennessään. Miten voikin olla maut niin kohdallaan.Tässä kohtaa on turha valittaa ála carte-annosten pienuutta, sillä lautasella riitti syötävää niin, etten jaksanut millään kaikkea. Pääruuan kanssa nautimme pullollisen erinomaista Ripassaa.
Jälkiruuaksi Juha nautti amaretto-kahvin ja minä pallon vadelmagrappaliköörillä terästettyä vadelmasorbettia.
Kahden hengen päivällisen hinnaksi tuli aperatiivien kera 134 €.
Loppuyhteenvetona haluan mainita, että Perla on mielestäni tällä hetkellä Tampereen paras ravintola. Koko maassa en usko myöskään olevan parempaa italialaista. Vihjatkaa, jos mielestänne voittaja löytyy. Haluan kokeilla välittömästi.
(7.8.2004)
Näköjään edellisestä Perla-vierailusta on tasan vuosi. Juhlimme taas vuosipäiväämme helteisessä (28 C) säässä. Perlan viihtyvyyttä parantaisi huomattavasti kunnollinen ilmastointi.
Lähes tukalan kuumasta ilmasta johtuen päädyimme tällä kertaa kala-/äyriäislinjalle. Alkuruuat (vihersimpukoita & baccalá-turskaa) olivat tällä kertaa hieman pettymys. Simpukat olivat hieman kuivia eikä turska tarjonnut odotusten mukaisia mäkuelämyksiä.
Onneksi pääruuat pelastivat kuitenkin tilanteen. Nunnata nel pomodoro, eli lasiankeriais-paistokset olivat sitä mitä Perlasta tullaan hakemaan. Tomaattinen kastike maistui välimerelle ja kala oli mehevää. Myös meribassin fileet simpukoiden kera maistuivat, kunhan simpukoiden kuoristapoistamistekniikan sai toimivaksi.
Palvelu oli erinomaista, kuten aina. Juomien suositukset osuivat nappiin, en valitsisi ikinä itse viiniäni Perlassa.
Hieman harkitsen Perlan pudottamista listallani kakkossijalta kolmoseksi, mutta harkitaan vielä seuraavaan ravintolakäyntiin.
27.8.2007
Pitkän tauon jälkeen tie vei Perlaan. Jokin on nyt muuttunut, eikä ollenkaan hyvään suuntaan. Palvelu oli paljon entistä välinpitämättömämpää. Annoksia ei esitelty, kuten ei viinejäkään, jotka olin tarjoilijaa pyytänyt valitsemaan. Ruokalista on kutistunut käsittämättömän suppeaksi ja käytännöllisesti katsoen kaikki aiemmin arvostelemani ja rakastamani annokset poistuneet listoilta.
Tällä kertaa tilasin alkupaloiksi gratinoituja kampasimpukoita. Täysin mitäänsanomaton annos. Voilta ja kermalta maistuvia simpukoita. Seuralaiseni leikkelelautanen oli ok, mutta harvoin se epäonnistuu. Pääruuaksi tilaamani jättirapupasta pelasti hieman tilannetta, mutta kaikkein pahin fiasko oli seuralaiseni tilaama lammas. Ei ole kuulemma huonompaa lammasta koskaan syönyt.
Jälkiruokavalikoima ei myöskään oikein vakuuttanut. Olisin kaivannut jotain juuri valmistettua, eikä kylmiöstä kaivettu karviais-pannacotta pelastanut tilannetta.
Nyt olisi skarppauksen aika, tai Perlalla alkaa lähtölaskenta...
Arvosana (0-100): 75
Il Forno - avotuli vakan alla
Heli - kirjoitettu 2.8.2003 kello 22:15
 |
Il Fornossa on nimensä mukaisesti avotuliuuni, jossa osa ruuista valmistetaan. Ravintola sijaitsee Finlaysonin alueella Siperian liikekeskuksessa. Pöydän voi valita savulliselta puolelta, josta on mukava katsella liikekeskuksessa liikkuvia ihmisiä, tai rauhallisemmalta savuttomalta puolelta.
Ravintola on hieman hankalasti arvosteltava. En osaisi esimerkiksi suositella paikassa kellekään mitään, vaikka olenkin syönyt siellä monesti. Suurin osa ruokalajeista - alkuruuista pizzoihin - on kovin keskinkertaisia. Pizzoihin paikassa on keskitytty ehkä liikaakin, niitä löytyy muualtakin kaupungista. Il Fornon pastat olivat aiemmin todella hyviä, mutta viime aikoina on menty alaspäin. Pizzojen tilalle muutama erinomainen tuorepasta, niin maine saattaisi parantua. Myös logistiikkassa olisi parantamisen varaa. Viimeksi en saanut haluamaani pääruokaa ja viiniä niiden ollessa loppu.
Yhteenveto: Il Forno on avotuliuunin verran parannettu versio Rossosta, vaikka potentiaalia löytyisi vaikka mihin. Il Forno, ota kynttilä - öh, siis avotuli - pois vakan alta!
Il Fornon kotisivut
Arvosana (0-100): 78
Bravo? (3.5.2003)
Heli - kirjoitettu 6.5.2003 kello 22:14
 |
Huom! Ravintola lopetettu! Bravon paikalla toimii nykyään pizzeria Bella Roma.
Bravo on uusi ravintola Finlaysonin alueella Ziberian liikekeskuksessa. Saavuimme ravintolaan avoimin mielin, vaikka olimme kuulleet sekä kehuja että haukkuja paikasta.
Ravintolan sisustukseen ja tunnelmaan oli selvästi panostettu. Ilmapiiri oli rauhallinen ja jopa romanttinen. Kyseessä ei ole selvästikään mikään lapsiperheiden ravintola.
Alkuruuiksi tilasimme sushilajitelman ja vuohenjuustosalaattia. Sushi oli ihan ok, kuten myös salaatti. Tosin vuohenjuustosalaattia on melko mahdoton tehdä "huonosti". Lopullinen arvostelu piti siis tehdä pääruuan perusteella.
Juha valitsi kalan ystävänä pariloitua tonnikalaa, joka pyydettiin jättämään mediumiksi. Tarjoilija vakuutti kalan olevan ilman muuta sisältä punertavaa. Itse tilasin paistettuja jättikatkaravunpyrstöjä italialaisella risotolla ja tulisella kasvisliemellä.
Tonnikala ei ollut punertavaa, vaan sisältä täysin kypsä. Luultavati tästä syytä maku ja rakenne eivät myöskään olleet kohdallaan. Annoksen lisukkeet, eli kastike ja porkkanamuhennos sopivan annokseen hyvin.
Jättikatkaravut tuottivat suuren pettymyksen. Ravut olivat rakenteeltaan oudon kumimaisia. Se ei kuitenkaan ollut pahinta annoksessa. Pahinta oli risotto, joka muistutti suomalaista joulupuuroa. Seurana ollut kastike ei myöskään ollut nimensä mukaan tulista. Näistä muodostunut yhdistelmä ei todellakaan hemmotellut makuhermoja.
Ravintolan ulkoiset puitteet ovat komeat. Erikoismaininta annetaan tyylikkäistä ja tilavista wc-tiloista. Ruoka-annoksissa on kuitenkin edelleen hiomista, tuskin poikkeamme paikassa uudestaan ennen menun uusimista.
Arvosana (0-100): 70
Coussicca - yli 30 vuoden kokemuksella (26.4.2003)
Heli - kirjoitettu 6.5.2003 kello 22:10
Ravintola Coussicca on Tampereen vanhin ruokaravintola. Paikka tunnetaan kodikkaasta tunnelmastaan ja isoista, maittavista ruoka-annoksista. Ravintola on vaihtanut parin vuoden sisällä omistajaa, joten pelkäsimme hieman testata paikkaa pitkästä aikaa.
Coussicca ei kuitenkaan pettänyt odotuksia. Alkuruuaksi tilaamani gorgonzola-etanat ovat edelleen Tampereen parhaat. Edellyttäen tietysti, ettei pelkää voita ja hyvää sinihomejuustoa. Seurueesta kuului kehuja myös suppilovahverokeitosta. Arvioija on erityisen kriittinen kun kyse on sieniruuasta, joten keitto oli taatusti hyvää.
Miesten tilaamat pihvit olivat kuulemma h*****tin hyvät. Sopivan mausteisia, mureita ja täydellisen mediumeja. Itse olen ihastunut Coussican kuha-annokseen. Koska en yleensä pidä kalasta, annoksen on pakko olla loistava. Kuha, kampasimpukat, herkullinen kastike ja kokoperunat muodostavat makuaisteja hemmottelevan kokonaisuuden. Jälkiruokaa emme jaksaneet kaikki syödä, vaikka valkosuklaaterrine olisi houkutellut. Yksi meistä herkutteli päärynätortulla, joka sai myös kehuja.
Mikäli arvostat loistavaa ruokaa vaatimattomassa, mutta kodikkaan siistissä ja ystävällisessä ympäristössä, suosittelen ravintolaa lämpimästi. Ruoka on selvästi parempaa kuin useimmissa keskustan ravintoloissa, ja myös hieman halvempaa. Myöhäistä päivällistä ei valitettavasti paikassa voi harrastaa, ravintola sulkee joka päivä klo 21:00. Ravintola on kokonaan savuton, kesäisin voi syödä (ja polttaa) terassilla.
Ravintola Coussiccan sivut.
Arvosana (0-100): 87
Vienna - itävaltalaista aaltojen loisketta (8.3.2003)
Heli - kirjoitettu 9.3.2003 kello 15:36
Vienna on äskettäin Tuomiokirkonkadulle perustettu ravintola, joka kertoo tarjoavansa itävaltalais-sveitsiläisiä makuelämyksiä, kuten wieninleikettä ja juustofondueta.
Ravintolan ensivaikutelma oli viihtyisä ja rauhallinen. Paikalla oli vain yksi seurue meidän lisäksemme ja taustalla soi rauhallinen pianomusiikki (sekä ilmeisesti jotakin aaltojen loisketta ja satunnaista lokkien kirkunaa, vai alammeko kuulla ääniä??)
Viileä ilta houkutti aloittamaan ruokailun kermaisella siitakesienikeitolla. Keitto oli ihan maukas, mutta ei kuitenkaan sellainen, mihin ei olisi itse kotona kyennyt. Pääruuaksi valitsin pariloidut porsaan noisetit ja Juha päätyi aurajuustogratinoituun chateaubriandiin. Juha kehui pihviään oikein mureaksi ja oikeaoppisen mediumiksi. Itselläni oli korkeat odotukset possun noiseteista, sillä niissä minulla on aina referenssinä legendaariset Martinan possunoisetit (en tiedä on ravintolaa tai annosta enää olemassakaan). Annokseni oli tasoa: kyllä sen nyt söi, mutta... Mainittakoon, että noisettien päällä oli samaa sienikeittoa, jota olin juuri syönyt alkuruuaksi.
Arvosanani ravintolalle olisi ollut ehkä pari pykälää korkeampi, ellen olisi tilannut jälkiruuaksi friteerattua camembertjuustoa ja vadelmamelbaa. Juusto ei ollut ravintolan itse paneeraama, vaan sellainen k-kaupan juustoaltaasta saatava valmis pyörylä. Kaiken lisäksi juusto oli keskeltä lähes jäinen.
Paikka tarjoaa illan á la carte listan lisäksi myös lounasta, ja voisin kuvitella ravintolan olevan parempi tällä saralla, sillä tarjoilu oli kuitenkin ripeää. Sen verran ajattelin antaa vielä paikalle mahdollisuuden, että ravintolan juustofondue pitää joku kerta testata.
Ravintola Viennan sivut
Arvosana (0-100): 68
El Toro - legenda elää (21.02.2003)
Heli - kirjoitettu 25.2.2003 kello 11:41
Vierailimme työporukalla aikoinaan mainetta niittäneessä ja asiakkaiden pyynnöstä uudelleen avatussa El Torossa. Juuri avatussa ravintolassa näytti riittävän asiakkaita. Olimme varanneet pöydän kaksi viikkoa etukäteen, ja ovelta käännytettiin vähän väliä ihmisiä kadulle. Ilta oli täyteen varattu.
Ravintolan ruokalista painottuu pihveihin, mutta myös possua, kanaa ja kalaa on tarjolla niitä kaipaaville. Viinilistalta löytyvät espanjalaiset perusviinit, kuten Raimat Abadia ja Sangre de Toro.
Koko neljän hengen porukka tilasi alkuruuiksi etanapannut, jotka olivat ihan ok kokemus. Pääruuaksi valitsin sisäfileestä valmistetun pippuripihvin. Pihvi oli nimensä veroinen, pippuria oli kauttaaltaan pihvin pinnalla kuin mustapekka-juustossa. Myös pihvin kypsyysaste (medium) ja lisäkkeet olivat hyviä. Muu seurue tilasi mm. porsasta, oskarinleikkeen ja lankkupihvin. Kaikki olivat muuten tyytyväisiä, mutta lankkupihviin käytetty file olisi saanut kenties raakakypsyä viikon - pari pidempään.
Palvelu ravintolassa oli ripeää ja asiallista. Virheetön toiminta tarjoilijoilta ravintolan alkuviikkoina antaa hyvän kuvan paikan toiminnasta.
Kuulun niihin ihmisiin, jotka tekevät (omasta mielestään) kotona koska hyvänsä paremman pihvin kuin ravintolassa. Siksi olen hieman jäävi arvostelemaan pihviravintoloita. Suosittelen paikkaa kuitenkin perinteisen kunnon häränpihviannoksen ystäville, jotka arvostavat hyvää palvelua ja tuhtia, kohtuuhintaista punaviintä pihvin ohessa.
Arvosana (0-100): 78
Näsinneulan á la carte ravintola - huippuruokaa huipulla (8.2.2003)
Heli - kirjoitettu 23.2.2003 kello 14:56
Tapanamme on vierailla Näsinneulan ravintolassa kerran vuodessa. Pyrimme valitsemaan tammi - helmikuisen aurinkoisen illan. Katsomme auringonlaskua, Siilinkarille hiihtäviä ihmisiä, etsimme kaikki tärkeät maamerkit ja vertaamme maisemaa vuoden - parin takaiseen. Yleensä ravintola ehtii pyöriä kolme kerrosta käyntimme aikana (yksi kierros kestää n. 45 minuuttia).
Kesäisin kyseiseen ravintolaan emme mene. Paikan hintataso on kuitenkin sen verran korkea, ettemme halua maksaa siitä kun Särkänniemessä päivän kaljaa kitanneet espoolaisisät huutavat tarjoilijalle: "Mikäs saatanan tamperelaisravintola sellainen on mistä ei saa mustaa makkaraa!! Kai Rosso on vielä auki!!" (Rossohan on tunnettu mustasta makkarastaan...)
Palvelu oli Näsinneulassa yhtä erinomaista kuin aina ennenkin, ikinä ei ole tarjoilijaa joutunut odottelemaan. Toisaalta asiakkaille annetaan ruokarauha ja annosten väliset tauot ovat juuri sopivat. On todella ärsyttävää jos kesken alkuruuan aletaan tunkea pääruokaa samaan pöytään.
Valitsimme kumpikin alkuruuaksi maa-artisokkakeiton ja pääruuaksi peuranpaistia. Viiniksi meille suositeltiin chileläinen Santa Rita Reserva Merlot. Keitot eivät ole koskaan pettäneet Neulassa. Tälläkin kertaa keitto vei kielen mennessään ja jätti meidät odottamaan tyytyväisenä pääruokaa. En muista, olenko koskaan aiemmin peuraa maistanut, ehkä joskus lapsena. Peuran lisänä annoksessa oli kermaan muhennettuja korvasieniä, mustepippurikastiketta ja mm. lanttua sisältävä lisäke. Maut täydensivät hienosti toisiaan ja viinurin suosittelema Santa Rita sopi upeasti riistan kanssa. Jälkiruuaksi valitsin vielä juustovalikoiman ja tuhosin samalla loput viinistä. Juha poltti luonnollisesti yhden oman humidorin sikareista ja joi sen seuraksi tummaa Velkoa.
Kylläisinä ja tyytyväisinä kävelimme iltahämärissä kohti Pyynikintoria ja kaverin synttäripippaloita. Mutta se onkin sitten jo ihan toinen tarina...
(28.7.2003)
Poikkesimme pikaisesti lounastamassa Neulassa - tavoistamme poiketen - kesällä. Arvosanaa ei ole tarpeellista muuttaa suuntaan tai toiseen. Talvella listasta uupunut korvasienikeitto ON Tampereen paras. Käy ihan pääruuasta, jos ei ole hirmuinen nälkä. Kauheasti ruuhkaakaan ravintolassa ei ollut. Saattoi johtua ulkona riehuvasta ukkosmyrskystä. Ylihuolehtivat emot olivat vieneet jälkikasvunsa turvaan salamoilta, kun taas me nousimme Neulaan vartavasten katsomaan niitä.
Ravintola Näsinneulan sivut
Arvosana (0-100): 90
