Pikamatka Tampereelta Pirkkalaan
Heli - vihreässä aallossa - kirjoitettu 17.2.2004 kello 20:23
Koulun parkkipaikka on tähän aikaan hiljainen. Iltaopiskelijat ovat vielä tunneilla. Kolmanneksi viimeinen tentti takana. Lähdin ensimmäisenä pois, kuten tavallista. Mitä sitä hieromaan, se muuksi siitä muutu. Käynnistän tuskin viilenneen moottorin, pujottelen autojen välistä. Soitin päälle, lähes 9 minuutin versio The Curen Forest-biisistä lähtee soimaan.
come closer and see
see into the trees
find the girl
while you can
Koukkaan parkkipaikalta alas Tekunkadulle ja annan auton perän tipahtaa luiskaa alas kuin ajaisin takavetoisella. Kiihdytän kapealla kadulla, haluan ehtiä pois siltä ennenkuin joku tulee vastaan ja pakottaa hiljentämään ja väistämään. Kuntokadulla liikenne on poikkeuksellisen vähäistä. Ajan suoraan Teiskontien valoihin ja ohitan vasemmalta ambulanssin. Yllätyn seuraavien valojen vihreyttä, niihin joutuu aina pysähtymään. Bemari liimautuu takapuskuriin. Luulee pelle minun leikkivän, kun kiihdytin rivakasti matkanopeuteen. Teiskontien ja Kaupinkadun valot ovat punaisella, mutta vaihtuvat vihreiksi sopivasti tarvitsematta hiljentää.
come closer and see
see into the dark
just follow your eyes
in the dark
Sampolan risteyksessä palavat vihreät Sammonkadulta tulijoille. Vihreiden vaihduttua en vaihda oikeaa kaistaa, vaan tarkistan onko Salhojankadun risteyksessä vasen kaista tyhjä. Tyhjä on. Seisahdun valoihin hetkeksi ja vihreiden vaihtuessa polkaisen loppuvalla kaistalla jonon ohi. Laskettelen yliopiston mäen alas lievää ylinopeutta. Jono on kaukana takana. Myös rautatiesillan kohdalla palavat suoraan vihreät, miten on mahdollista?
i hear her voice
calling my name
the sound is deep
Viinikan liikenneympyrässä valitsen tyhjän oikeanpuoleisen kaistan. Viereen jarruttaa kiukkuisen oloisesti Teiskontiellä persiissä roikkunut bemari. Vihreiden vaihtuessa bemu kiihdyttää mauttomaan ylinopeuteen. Kuljen perässä oikeaa kaistaa, kunnes liikennettä alkaa tulla perä edellä vastaan. Kiihdytän jo muutaman sata metriä ennen motarin alkua auton moottoritienopeuteen ja ohitan liudan potentiaalisia tientukkoja ennen Vaasan ramppia. Rapa roiskuu, hidastan juuri ennen rampin tiukkaa mutkaa vauhdin kuuteenkymppiin.
i hear her voice
and i start to run
into the trees
Pikainen vilkaisu, Helsingistä päin ei tule ketään, kiihdytän matkanopeuteen ennenkuin olen puolessavälissä ramppia. Tie edessä on tyhjä, edes Koivistonkylän rampilta ei kukaan ole siirtymässä eteen. Painan cruiserin päälle, harvinaista herkkua rautatiesillan kohdalla. Yleensä autot hiljentävät näillä main kuuteenkymppiin, ilmeisesti häkeltyvät niin kovasti eteen aukeavasta kauniista Sarankulman teollisuushallimaisemasta.
suddenly i stop
but i know it's too late
i'm lost in a forest
all alone
Mäen alla silmäpuolen Taunuksen perävalo(t) lähestyy uhkaavasti. Ei onneksi kuitenkaan käänny rampista. Kukaan ei ole tielläni kaksissa viimeisissä valoissa, jotka vaihtuvat lähestyessäni kuuliaisesti vihreiksi. Kiihdytän viimeisellä pätkällä reiluun ylinopeuteen, täällä koskaan mitään sinivuokkoja ole. Ajan pihatietä pitkin vauhtia, joka saisi naapurin tädin kulmat rypistymään. Haen kaukosäätimen käsikopelolla ja ajan ovesta sisään sen vielä ollessa matkalla ylös.
the girl was never there
it's always the same
i'm running towards nothing
again and again and again
Peruutan kärryn paikalleen ja katson soitinta. Biisistä mennyt 8:02. Robert ehtii vielä aamulla heittämään lopputahdit.
Re:Pikamatka Tampereelta Pirkkalaan
simo - kirjoitettu 20.2.2004 kello 08:59
tää ei o kommentti vaan nimppari onnittelut
onnittelut kummilikalle
Re:Pikamatka Tampereelta Pirkkalaan
Heli - kirjoitettu 20.2.2004 kello 18:23
Kiitoos!
Itse en edes aamulla muistanut koko nimpparia. Onneks työpaikan kahviosta sai työkavereille karkkia.