Arpimuisteloita
Heli - nössö=lähes arveton - kirjoitettu 18.1.2005 kello 23:06
Osallistun minäkin blogistaniassa vellovaan arpimeemiin. Arpeni ovat vähäiset ja haalistuneet, pääosin lapsuudessa syntyneet.
Kasvoissani on tarkkaan katsottaessa erotettavissa jälkiä polkupyöräajelusta, jolloin ajoin päin piikkilanka-aitaa. Polvissani ja säärissäni on himmeitä laikkuja lukemattomista kesäisistä maantieihottumista. Oikeassa pohkeessa on ruma, soikean muotoinen läikkä, joka ei edes rusketu kunnolla. Mopoiässä pääsi pakoputken polttama vamma märkimään oikein kunnolla. Vasemmassa ranteessani on puukon pistojälki sentin päässä valtimosta (työtapaturma).
Leikkausjälkiä minusta ei löydy, eikä toivottavasti tulekaan. Minä voin pahoin jo sairaalavierailuilla. Ei epäilystäkään, sairaalan haju on maailman kamalin lemu. Elämäni ainoat tikit olen saanut ikeniin kun viisaudenhampaat erotettiin leuoistani.
Ylläoleva kuva on takaraivostani. Arpi ei näytä tuossa kummoiselta, mutta hiuksia siinä ei kasva ja takaraivossa on selkeä kohouma. Patti on muistona kiipeilystäni keittiön jakkaralla 12-vuotiaana. Kaaduin suorin vartaloin päin keittiön pirttikaluston penkkiä. Eikä edes taju lähtenyt. Kävelin itse vessaan, huuhdoin karmean määrän verta hiuksista ja menin pyyhe pään alla sohvalle lepäämään. Olen todistettavasti hiivatin kovakalloinen, koska mitään aivotärähdysoireitakaan ei tullut. Takaraivon rupea oli kyllä kiva nyppiä pitkään...