Marinadi viittasi kirjoitukseen hempukoista. Minä kärsin myös vaikeasta hempukka-allergiasta. Itse asiassa, olen kirjoittanut bimboista ja avuttomuudesta jo aiemmin.
On toki myönnettävä, että meissä naisissa elää pieni bimbo, joka pölähtää esiin useimmissa vaikkapa kenkäkaupan hyllyjen välissä tai silloin kun on ihan oikeasti saanut laihdutettua sen viisi kiloa pois. Sallin myös joissakin tapauksissa satunnaisen avuttomaksi heittäytymisen, jos tarkoituksena on hetkellisesti kohottaa miehistä itsetuntoa. Mutta JOS tuo käytös on jatkuvaa ja jokapäiväistä, suosittelen lämpimästi etsimään apua. Ensiavuksi käy vaikkapa hakeutuminen (Nokian) insinöörien seuraan.
Pakko osallistua mm. Pinseristä ja Menopaussista löytyvään meemiin; kuuden sanan novelli. Laitetaan ripaus bimboa joukkoon:
Ruskeaa pintaa, hoikistun salaa. Rakastuin kesään.
Avaa nyt vähän sitä miten se (N:n) insinöörien seura auttaa hempukkakohtaukseen?
Onko niin että me ei suvaita tahi noteerata "avuttomuutta" ja hempukkakäytöstä ja sen hyödyttömyys alkaa korveta itseäkin? Vaiko että tekniikan tekijöiden seurassa yrittää vaan vaistomaisesti skarpata?
Ei hempukat yritä skarpata teknisessä seurassa vaan ne huomaa jossain vaiheessa, että ette ymmärrä toistenne puhumaa kieltä. Näinpä hempukka alkaa puhumaan hieman hitaammin, hymyilee enemmän ja muistaa, että häneltähän on tietokone muuten rikki ja siltä seisomalta insinööri rientää sitä korjaamaan.
Hempukat ja insinöörit elävät tavallaan symbioosissa. Kumpikaan ei valitettavasti paranna toista.
Osa teistä ei suvaitse ja osa ei noteeraa. Siks te oottekin niin ihquja ;)
Ihquja?
HEMPUKKA!!!