Heitin aamulla Tuon duuniin ja suuntasin itse rohkeasti Stockan Hulluille Päiville. Lähikatujen ryysis aamulla klo 9 oli käsittämätön. Ei mitään toivoa saada autoa parkkiin Rongankadulle tai Aleksanterinkadulle. Lopulta bongasin ruudun Koskipuiston Cumuluksen vierestä. Kahdella eurolla heltisi huikea tunti ostosaikaa.
Kyttälänkadun puoleisella ovella lämmin, hiilidioksidipitoinen ilma löi vastaan kuin olisi navettaan astunut. Lievää paniikkia tuntien luovin itseni miesten kauluspaitatarjousten ohi kohti varsinaista tavoitettani; huiveja. Unohdin ihanan pitkän, mustan huivini jokin aika sitten kebab-syöttölä Punjabiin. Kuvitelkaa se rasvan käry, joka pehmeään huiviin ehtii tarttua muutamassa päivässä rasvaisten lihavartaiden pyöriessä samassa huoneessa... Kyllä, huivin saa pestyä, mutta vain pesulassa, enkä ole vielä ehtinyt sinne asti. Sitä paitsi, olin saanut pakkomielteekseni punaisen huivin.
Miten kauan nainen saa kulutettua aikaa yhden huivin valintaan? Kolme varttia. Varsinkin kun huivien ääreltä löytyi myös Lapinniemessä asusteleva M, jonka kanssa piti vaihtaa kuulumiset. Sekä pohtia huivien värejä, materiaaleja ja hinta-laatusuhdetta. Lopulta matkaan lähti ihanaisen pehmeä ja kirkkaanpunainen huivi, iso pullo hiuslakkaa ja paketillinen alushousuja. Saalis jäi siis paljon normaalia pienemmäksi. Asian ehtii paikata perjantaina, kun H saapuu shoppailemaan seurakseni. Odotan yhteistä kaupunkikierrostamme innolla, sillä edellisestä kerrasta taitaa olla aikaa hulppeat 10 vuotta.
Jep. 2. kerros, esittelypöytä. Joku muukin on tainnut shoppailla :-)