Trattoria Rivoletto - kiire ei mihinkään (6.1.2004)

Heli - kirjoitettu 12.1.2004 kello 20:05

Helsingissä ei ulkopaikkakuntalaisen pitäisi koskaan syödä ilman suosituksia. Ei ainakaan, jos etsii elämyksiä.

Lähdimme melko pikaisella päätöksellä pääkaupungin sykkeeseen, ja päätimme valita ravintolan hotellin yhteydestä. Pettymys seurasi jo hotellilla, kun tajusimme majapaikan nimikkoravintelin sijaitsevan usean korttelin päässä. Sisäkengät saivat jäädä matkatavaroihin. Olisimme vielä tuossa vaiheessa voineet vaihtaa illastuspaikkaa, mutta hotellin respa pelotteli ravintoloiden olevan kovin täynnä ja pöytä pitäisi varata heti. Menimme retkuun. Tiedättehän sen tyhmän olon mikä tulee, kun ilmoittaa pöytävarauksensa tyhjän ravintolan tiskillä? Me tiedämme.

Trattoria Rivoletto on pyritty sisustamaan hieman normipizzeriaa paremmin. Italialaisiin ravintoloihin liitetyt runsaat tekstiilit ja koristelut on kuitenkin jätetty pois ja ravintola on on riisuttu 2000-luvun tyyliin hyvin pelkistetyksi. Ehkä jopa hieman kolkoksi.

Alkuruuiksi tilasimme perinteisiä valkosipulietanoita ja korvasienikeittoa. Juhan valitsemat etanat olivat tällä kertaa valmistettu kuorissaan. Etanat olivat herkullisia ja erittäin valkosipulisia. Korvasienikeittoni ei ollut kovin maukas, vaikka sieniä ja sipulia oli paljon.

Tein emämunauksen tilatessa ensimmäistä kertaa elämässäni pääruuaksi kateenkorvaa. Muutaman palan jälkeen minua alkoi etomaan koko rauhanen. Annoksen kastike oli gorgonzolakastiketta, mutta sinihomeen maku oli niin mieto, ettei se peittänyt kateenkorvan makua. En tiedä, oliko annos huono, vai enkö todellakaan pidä kateenkorvasta. Kovin äkkiä en aio uudelleen kokeilla.

Juha valitsi pääruokansa paremmin. Parmesan-kuha oli ihan hyvää, mutta annoksen ulkonäkö ei houkutellut. Kala näytti pakastealtaasta otetulta. Annoksen ohessa ollut rucolapesto-perunamuhennos sen sijaan sai kehuja.

Koska pääruoka ei maistunut, tilasin jälkiruuaksi mandariini creme caramel -annoksen. Annos saa minulta arvosanan välttävä. Muutama säilykemandariini ylimakean hyytelön päällä ei tehnyt vaikutusta.

Palvelu ravintolassa oli ystävällistä, mutta todella kiireistä. Romanttisesta illallisesta ei olisi voinut puhua edes aterioiden onnistuessa. Tarjoilijat säntäilivät tuulispäinä ja alkoivat kovaäänisesti siivoamaan valmiita kattauksia lähipöydistä meidän vielä syödessä, ikäänkuin viestinä: "Olisi jo aika lähteä".

Lähdimme ja tuskin palaamme. Helsingistä löytyy taatusti samalla hinnalla laadukkaampia paikkoja.

Arvosana (0-100): 71

Kommentoi

Farouge - Libanonilaisittain Yrjönkadulla (30.5.2003)

Heli - kirjoitettu 31.5.2003 kello 21:56

Juha toivoi, että tutustuisimme seuraavalla Helsingin reissulla johonkin hyvään etniseen ravintolaan. Meille suositeltiin Farougea ja koska en ole edes kuullut koskaan libanonilaisesta ravintolasta, päädyimme sinne. Olemme aiemmin käyneet afganistanilaisessa ravintolassa. Libanonilainen ruoka on mielestäni jotain kreikkalaisen ja afganistanilaisen väliltä. Lammasta, jogurttikastikkeita, oliiveja, vihanneksia, pähkinöitä, kardemummaa, korianteria...

Juha joi aperitiiviksi anisviinaa, joka oli kuin kreikkalaista ouzoa, mutta hieman makeampaa. Itse otin paikan nimikkodrinkin, joka oli raikkaan appelsiininen.

Koska halusimme tutustua libanonilaiseen ruokaan perin pohjin, tilasimme alkuun mezze-lajitelman (20 €/hlö). Ilmeemme mahtoivat olla näkemisen arvoiset, kun tarjoilija lateli pöytään selitysten kera 13 lautasellista erilaisia pikkusyötäviä. Eikä siinä vielä kaikki. Vielä tuli läjä leipää ja salaattia. Minulle olisi riittänyt koko ateriaksi pelkät mezet. Maistelimme outoja makuja, ja pidimme kaikesta maistamastamme. Tarjoilijan meille suosittelema punaviini, libanonilainen Hochar Pere et Fils, istui paikallisten ruokien makumaailmaan hienosti.

Juha valitsi pääruuaksi lammastournedoksen, eikä ole sanojensa mukaan koskaan aiemmin syönyt niin hyvää lammasta. Myös minun annokseni, pistaasipähkinöillä täytetty kananrinta, oli kanaa todella jalossa muodossa. Yleensä en edes hirvittävästi pidä kanasta, joten kehuni on tässä kohtaa todellinen plussa ravintolalle.

Jälkiruuaksi emme kerta kaikkiaan jaksaneet enää syödä mitään, joimme sen sijaan viskiä ja irish coffeeta.

Kokonaisuutena Farouge on mukava paikka tutustua uuteen, hieman erilaiseen makumaailmaan. Tunnelmaltaan paikka oli jotenkin tyypillisen helsinkiläinen, asiallinen, tyylikäs, eli hieman kylmä. Palvelu oli tietysti erinomaista. Hintatasoltaan paikka on ainakin meidän kukkarollemme hieman ylihinnoiteltu, joten tuskin poikkeamme heti uudestaan ainakaan omalla rahalla syömään. Tämä tuskin ravintolaa kismittää, sillä paikka oli täynnä, vaikka ilta oli normaalia hiljaisempi ravintolailta. Pöytävaraus paikkaan on siis suositeltava.

Arvosana (0-100): 84

1 kommentti

Ristorante Papa Giovanni - perusitaliaa ukkosmyrskyllä (3.1.2003)

Heli - kirjoitettu 23.2.2003 kello 17:11

Pääsimme lopulta testaamaan useassa yhteydessä kehutun ja haukutun italialaisravintolan. Yllätyin palvelun ystävällisyydestä jo viinibaarin puolella, jossa odotimme hetken pöytämme vapautumista. Tunnelma vaikutti mukavan rennolta, joka ei aina ole itsestäänselvää pääkaupunkiseudun ravintoloissa.

Varatessa olin pyytänyt rauhallisen pöydän, kuten meillä tapana on. Saimmekin loosin aivan ravintolan perältä, pois kulkuväyliltä. Mietimme kyllä hetken "tavalliseen" pöytään siirtymistä. Loosin ja penkin väli oli nimittäin normaalia kapeampi ja me kun emme ole normaalia kapeampia...

Alkudrinkkien jälkeen tilan ahtaus ei ollut enää ongelma ja ruokalistakin näytti lupaavalta. Minun täytyi tietysti testata paikan gorgonzola-valkosipulietanat ja Juha valitsi alkuun ravintolan antipasto-lautasen. Juha ihastui antipasto-lautasen savumiekkakalaan ja harmitteli miksei ottanut pelkästään sitä alkuruuaksi. "Lähes täydellistä", oli Juhan kommentti savumiekkakalasta. Itse olin ihan tyytyväinen etanoihin, mutta ei edelleenkään ole Coussiccan etanoita voittanutta.

Pääruuaksi Juha valitsi pariloitua härän marmorifileetä, joka oli mureaa ja maukasta. Itse valitsin Papa Giovannin ankkaa, jota olin kuullut kehuttavan. Ankanrinta oli jätetty upean punertavaksi ja oli sienikastikkeen kera hieno makuelämys. Ohessa tarjottu perunakasvisvarras ei kuitenkaan sopinut mielestäni annokseen. Aterian läpi nautimme Vitiano-punaviiniä, joka oli ehkä kompromissi härälle ja ankalle, mutta erittäin hyvä viini.

Juhalle riitti jälleen jälkiruuaksi oman humidorin sikari ja caffe latte. Ravintolalta löytyy itseltään kohtuullinen sikarilista ja Juhalle tuotiinkin hieno sikareille tarkoitettu tuhkakuppi. Itse en voinut vastustaa ravintolan juustovalikoimaa, jonka nautin marsalan kera. Juustolautasesta olisi riittänyt kahdelle jälkiruuaksi. Laadukkaiden juustojen lisäksi lautasella oli todella runsaasti hedelmiä ja marjoja (mansikoita).

Kokonaisuutena ravintolasta jäi hyvä maku. "Hörhelöinen" sisustustyyli ja ukkosmyrsky-efektit ovat ehkä hieman ylilyöviä, mutta mitäpä ravintola ei tekisi erottuakseen.

Papa Giovannin sivut

Arvosana (0-100): 87

Kommentoi

Taormina - keskinkertainen sisilialainen (1.6.2002 klo 21.30)

Heli - kirjoitettu 23.2.2003 kello 13:56

Valitsimme Helsingissä Aleksilla sijaitsevan Taorminan ruokapaikaksemme lähinnä koska alunperin suunnitelmiimme kuulunut Papa Giovanni oli ylioppilaiden juhlahumun takia täynnä. Pöytää Taorminasta varatessamme mainitsimme haluavamme mukavan ja rauhallisen pöydän.

Ensivaikutelma ravintolasta oli kodikas. Ei turhia krumeluureja, mukavia looseja ja kaikki tarjoilijat italialaisia. Ensimmäinen pettymys tuli, kun meidät ohjattiin loosin sijaan pieneen kahden hengen pöytään kahden muun seurueen väliin. Se mukavuudesta ja rauhallisuudesta.

Ruokalista ei ollut mitenkään peri-italialainen, pikemminkin suomalaiseen makuun väännetty lista. Myös annosten hinnat tekivät heti selväksi, ettei tässä ravintolassa syödä italialaisia viiden ruokalajin aterioita, vaan perinteisiä alkuruoka/pääruoka/jälkiruoka -yhdistelmiä. Valitsin alkuruuaksi carpaccion ja pääruuaksi tomaatti-basilika-mantelipastan. Juha päätyi antipasto-lautaseen ja lampaankyljyksiin. Viini oli keskitäyteläinen sisilialainen punaviini.

Carpaccio oli hyvin tehty, tosin sisälsi turhaan kasan vihreää salaattia. Myös Juhan antipasto-lautanen oli ok.

Pastaan en ollut kovin tyytyväinen. Mitään vikaa ei varsinaisesti ollut, mutta annos oli perin tavanomainen. Pasta esim. oli mielestäni suoraan s-marketin hyllyltä saatavaa penne-pastaa. Al dente pasta tosin ansiokseen oli. Juhalla oli samankaltainen mielipide omasta annoksestaan. Ok, mutta särmä puuttui. Antipasto-lautasen voimakkaat maut ehkä peittivät lampaan aromit.

Jälkiruuaksi joimme mantelikahvit, joissa ei ollut moitteen sijaa.

Kokonaisuutena arvioisin Taorminan keskinkertaiseksi italialaiseksi ravintolaksi, joka on kiva käydä kerran kokeilemassa.

Arvosana (0-100): 72

Kommentoi