Ravintola Musta Lammas, Kuopio - savolainen kulinaristin taivas! (5.7.2004)

Heli - kirjoitettu 2.8.2004 kello 19:03

Kuopion viinifestivaalien aikaan saimme vihdoin tilaisuuden testata useaan kertaan kehutun kuopiolaisen ravintolan. Kehut eivät olleet tuulesta temmattuja.

Hämyisä kellariravintola muistuttaa monia Tallinnan vastaavia paikkoja. Tunnelma oli kuitenkin (ainakin tuolloin) paljon rauhallisempi. Palvelu ravintolassa on asiallista, mutta kuitenkin rennompaa kuin vastaavissa Tampereen tai Helsingin ravintoloissa.

Valitsimme alkuruuiksi jokirapu-mascarponekeittoa ja lämpimän etana-kampasimpukkasalaatin. Keitto vei nälkäiseltä lähes kielen mukanaan ja vihreä chili antoi mukavan puraisun jälkimakuun. Salaatissa ei myöskään ollut moitteen sijaa.

Lähes aina ravintolassa saa pettyä pääruokaan, jos alkuruuat ovat loistavia. Tällä kertaa ei käynyt niin. Ahvenfileet olivat kokeneet jaloimman mahdollisen muodonmuutoksen. Balsamiviinietikka-beurre blanc-kastike kruunasi körmyniskan, jonka ei-niin-kalanystävä nautti hymyssä suin.

Grillattu tonnikala oli parasta mitä koskaan olemme maistaneet. Edes Key Westin samana päivänä pyydetty tonnikala ei vedä Mustan Lampaan taidonnäytteelle vertoja. Kypsyysaste oli täydellisen medium-raw, rakenne äärimmäisen murea ja maukas. Suolaa oli ehkä hivenen liikaa, mutta se ei missään nimessä haitannut makunautintoa.

Sekä alku- että pääruokien kanssa nautimme Alsacen alueen Gewürztraminer-viiniä, joka jutteli hienosti kala-/äyriäisannostemme kanssa.

Jälkiruuat nautittuamme siirryimme ravintolan punaisiin nojatuoleihin nauttimaan sikareista ja portviinistä. Mainittakoon, että keittiön oven läheisyydessä istuessamme saimme todistaa jatkuvaa kiittelijöiden virtaa. Suurin osa ilmeisesti itse ravintola-alan ammattilaisia.

Paras ravintolakokemus vuonna 2004. Tätä lisää!

Arvosana (0-100): 93

Kommentoi

---

Ravintola Merihovi, Kemi - Peräpohjolan herkkuja (19.3.2003)

Heli - kirjoitettu 23.3.2003 kello 12:00

Vierailimme neljän hengen seurueella hieman neuvostohenkisessä Merihovissa, jonka kuuluisiin asiakkaisiin ovat kuuluneet mm. Juri Gagarin vuonna 1961, sekä presidentti Kekkonen. Olimme todennäköisesti illan ainoa täysin suomenkielinen pöytä, ympäriltä kuului englannin lisäksi ainakin italiaa.

Alkuruuaksi pöytäämme tilattiin joko poroquicheeta siitakesienimoussealla (quiche = ranskalainen täytetty piirakka, jonka pohja syntyy voista, jauhoista ja vedestä nyppimällä) tai vuohenjuustosalaattia. Ravintolan hyvä taso alkoi varmistua jo alkupaloista. Kellään ei ollut moitteen sanaa sanottavana.

Pääruuaksi jokainen valitsi lihaa; härkää, poroa tai lammasta. Otin oikeudekseni valita viinin, pullon Beringer California Merlota.

Valitsemani Meri-Lapin karitsa oli niin mureaa ja maukasta, että täytyy kysyä onko osa Uutta-Seelantia muuttanut nimensä Meri-Lapiksi? Joka tapauksessa, erinomainen annos, mutta valtava kooltaan. Iso kasa parmankinkku-perunamuusia varmistaa, että annos veisi isonkin miehen nälän.

Juhan ilmeestä näki, että kyllä Lapissa osataan poro valmistaa. Myös härkää lautaselleen valinneet olivat tyytyväisiä. Kaikkien annokset olivat juuri oikean mediumeja, mehevän punertavia. Liha oli myös riittävästi riippunutta, joka ei ole tänä päivänä itsestäänselvyys edes "hyvissä" ravintoloissa. Paikan kokki todella tietää, miten lihaa pitää käsitellä.

Edellä mainittujen lisäksi jokainen tilasi alkudrinkin ja jälki"ruuaksi" kahvin ja konjakin tai jälkiruokaviiniä.

Yhden henkilön aterian hinta oli n. 50 euroa.

Ravintolan palvelu läpi aterian oli ripeää ja asiallista, paikan luonteeseen sopivaa.

Tampereelta ravintolan vertailukohdaksi voisi ottaa Näsinneulan ravintolan, joka tarjoaa hyvin samantyylisiä annoksia. Tosin Näsinneulassa ne ovat huomattavasti pienempiä.

Merihovin sivut

Arvosana (0-100): 88

Kommentoi

---