Kypros, Agia Napa- marraskuu 2004

Olimme perillä Kyproksella myöhään lauantai-iltana. Kuljetus hotellille kesti aikansa, joten kello oli puolenyön kieppeillä, kun olimme perillä. Lentokentällä ei ollut näkynyt saapuvien puolella viinejä myyvää puotia, joten päätimme ostaa iltaeväät hotellilta. Pettymys oli suuri, kun hotellilla ei respan lisäksi ollut mikään auki. Myös lähikaupat olivat kiinni. Lähdimme suunnistamaan kylille musiikkia kohti ja löysimme vihdoin ja viimein baarin, josta ostimme vettä ja viiniä. Tulevina päivinä huomasimme, että olimme harhailleet väsyksissä ensimmäisenä iltana melkoisesti.

Kulutimme loman kaikki aurinkoiset hetket lukien kirjoja ja ottaen aurinkoa. Olimme hieman liian myöhään, sillä edellinen viikko oli vielä ollut säiltään upea. Nyt meillä oli vastassa myös pilviä ja ukkosia. Koko loman aikana oli neljä kunnollista aurinkopäivää. Talviaika näkyi myös turistien vähäisenä määränä. Eniten Agia Napassa on marraskuussa saksalaisia eläkeläisiä viettämässä talvea. Agia Napan vilkkain klubi-katu, Louka Louka, on marraskuussa aavemainen. Titanic-laivat ja Jurassic Parkin hirmuliskot nököttävät hiljaa hämärässä ja hiljaisuudessa.

Marraskuun alun sää alkaa olla Kyproksella jo verraten epävakaista. Yhtenä iltana saimme nauttia kunnon ukkosmyrskystä ja -sateesta. Hotellin vieressä kulkeva katu tulvi pahasti sateen aikana ja sen jälkeen. Me lomalaiset nautimme drinkkejä parvekkeella ja hihitimme autoilijoille jotka kosauttivat täysillä kiesinsä tekojärveen. Hauskimman esityksen tarjosi pyöräilevä täti, joka ei nähnyt tulvaa ja kohdalle päästyään kirkaisi lujaa ja nosti jalkansa ilmaan. Tuonkin riemun keskeytti palokunta, joka ilmaantui avaamaan viemärit. Tylsää.

Eläimet

Tämä matka oli todellinen eläintarhareissu. Joka kolmannessa ottamassamme valokuvassa näkyy jokin otus. Eikä tähän lukuun lasketa kaksijalkaisia (ellei se ole pelikaani).

Kyproksella on paljon kissoja, kuten kaikkialla Välimerellä. Kyproksen, tai ainakin Agia Napan, kissat näyttivät tosin hieman paremmin ruokituilta kuin kreikkalaiset. Aamiaispöydästä viskaamillani nakeilla jopa leikittiin. Paikalliset kissat olivat myös rohkeita, tulivat syliin asti, jos päästit (tämä ei tarkoita etteivät osanneet väistää vikkelään tarjoilijoiden jalkoja.)

Matkan hienoimpia otuksia olivat pelikaanit. Paikallinen kalastaja/merimies oli tuonut ne vuosia sitten Meksikosta. Lintuja varten oli rakennettu puinen häkki kalaravintola Vassoksen (jossa oli huono hinta-laatusuhde) viereen. Mies ulkoilutti lintuja ilmeisesti joka ilta rantakadulla. Linnut olivat kesyjä, mutta tuon kokoista lintua ja varsinkin sen nokkaa väisti vaistomaisesti.

Piipahdimme myös omin päin katsomassa kaloja, krokotiileja ja pingviinejä Protaraksen akvaariossa. Tuonne olisi päässyt jollain järjestetyllä retkelläkin, mutta saipa katsella kaloja aivan rauhassa. Muita asiakkaita ei nimittäin ollut. Akvaario oli melko suuri, altaita oli mielestäni enemmän kuin Särkänniemessä. Altaiden kunto ei ollut kummoinen. Merivesialtaatkin olivat täynnä levää, esim. vuokkokaloilla ei ollut vuokkoja joissa asustella. Muutamassa altaassa kalat selvästi jo kärsivät saastaisista olosuhteista. Kammottavimmat limalammikot olivat ulkona krokotiilinpoikasten aitauksessa. Olisi mielenkiintoista kuulla, ovatko nuo altaat samassa kunnossa sesonkiaikaan, vai jynssätäänkö ja sisutetaanko ne joka kevät uudestaan talven rappion jälkeen?

Retket

Osallistuimme tasan yhdelle matkatoimiston retkelle, jolla kierrettiin Troodos-vuoriston viinikyliä ja maisteltiin tietysti viinejä. Kolme viinipulloa tuolta tarttui mukaan, mutta ei mitenkään mielenkiintoista informaatiota. Opas oli ihan hyvä, mutta minua kiinnostaa aina enemmän kaikenlainen hassu trivia kuin tylsät faktat ja numerot.
Retkeilimme parina päivänä omin päin bussilla. Lähdimme ostoksille naapurikylään Paralimniin, sillä olimme kuulleet siellä olevan halvempaa kuin Agia Napassa. Bussi kiersi kaikki mahdolliset pikkutiet, joten 15 minuutin reissu kesti 45 minuuttia. No, mikäs kiire meillä, lomalaisilla. Perillä päädyimme paikalliseen supermarkettiin, nimeltään Kokkinos. Viinahyllyjen välissä kierteli runsaasti suomalaisia, voitteko uskoa? Jotenkin tuli sillä hetkellä mieleen Tallinnan viinakaupat. Viinien ja juustojen lisäksi minulla oli kaupassa missio. Tarvitsin välineet kunnollisen margaritan valmistamiseen. Ovat Välimerellä niin makean perään, että pilaavat happaman drinksun lisäämällä siihen sokeroitua sitruunalientä ja ällöttävän sokerireunan joka baarissa. Niinpä metsästin kaupasta halvan sitruspuristimen, cocktail-lasin, pussillisen ihania kyproslaisia sitruunoita, suolaa, tequilaa ja sitruslikööriä. Nam.

Pisimmän omatoimiretken teimme Kyproksen pääkaupunkiin Nicosiaan, joka on maailman ainoa jaettu pääkaupunki. Vanhan kaupungin vilkkaimman ostoskadun päässä on omituinen kontrasti. Ensin saat ihmetellä huonolaatuisia kenkiä ja krääsää sekä väistellä ravintoloiden ja kahviloiden sisäänheittäjiä. Lopulta näet kadun päässä on puisen lavan, jonka päällä seisoo kyproslainen solttupoika. Rappuja pitkin turistit voivat kivuta lavan päälle tirkistelemään Kyproksen ja Turkin välistä YK:n suoja-aluetta. Kuvaaminen on tietysti ankarasti kielletty (miksi, kun aidan takana on vain hajonneita rakennuksia, pölyä ja paskaa?) Meidän tuolla ollessamme saimme todistaa kyproslaisten sotilaiden erinomaista käytöstä. Leikkivät läheisellä kujalla aseella osoitellen sillä toisiaan. Viisasta. Lähdimme aika liukkaasti paikalta.
Nicosiasta ei tullut otettua juuri lainkaan kuvia, koska arkeologisessa museossa ja raja-alueella ei saanut kuvata.

Ruokailu

Hotellissamme oli erinomainen aamiaisbuffet. Tavanomaisten paahtoleivän ja marmeladin lisäksi löytyi tuoreita vihanneksia, hedelmäsalaattia, munia (monella tavalla valmistettuna), pekonia, nakkeja, juustoa ja viinirypäleitä. Tuolla selvisi pitkälle päivään.

Lounaaksi tuli syötyä usein salaattia.Alkumatkasta erehdyin luulemaan kyproslaisten "village salad"-annosta kreikkalaiseksi salaatiksi ja kirosin salaatin pohjana olevia lehtisalaatin höytyviä. Nicosiassa minulle selvisi, että kyseessä on eri salaatti. Jos siis haluatte kunnollisen kreikkalaisen salaatin Kyproksella fetan kera (eikä halloumin) ja ilman höytyviä pohjalla, tilatkaa se nimellä kreikkalainen salaatti. Nicosiassa luulimme päätyneemme kunnolliseen kreikkalaiseen paikkaan, koska listalta löytyi cheese zakanagi. Emme saaneet kuitenkaan pöytään friteerattua fetaa, vaan omituista juusto-tomaatti-paprika-mössöä. Mössö oli ihan hyvää, mutta miten tietyn niminen ruoka voi olla niin totaalisen erilainen naapurimaassa?

Vastatakseni omaan kysymykseeni... Kyproslainen meze ei ole samanlainen kuin kreikkalainen. Kreikkalainen meze tarkoittaa muutamaa oliivia tai viininlehtikäärylettä ouzon kera. Kyproslainen meze on 16:n - 30:n ruokalajin ateria. Jos harkitsen meze-aterian syömistä, kannattaa jättää väliin lounas ja mielellään aamiainenkin. Vaikka osa ruokalajeista on tahnoja ym. lisukkeita, tiedät taatusti syöneesi aterian jälkeen. Söimme yhtenä ilta Juhan kanssa 18:n ruokalajin mezen, eikä ruokien virta tuntunut loppuvan ikinä. Mezen ja muiden paikallisten herkkujen nauttimiseen suosittelemme ravintolaa nimeltä Tavern Napa, joka on toiminut Agia Napassa jo 30 vuotta. Varoitus: Samalla kadulla on melkein samanniminen ravintola, joka ratsastaa alkuperäisen Tavern Napan maineella. Ole tarkkana!

Vaikka emme periaatteessa käy ála carte -ravintoloissa syömässä lomamatkoilla, teimme tällä kertaa poikkeuksen. Agia Napassa on Sage-niminen ravintola, jonka hinta-laatusuhde on erinomainen. Söimme pitkän kaavan mukaan alkudrinkkeineen ja viinipulloineen ja hintaa kertyi vain n. 60 euroa. Annokset olivat täysin kilpailukykyisiä esim. Näsinneulan ravintolan kanssa. Sagessa tuli herkuteltua varsinkin jättikatkaravuilla, jotka Suomessa maksavat mansikoita. Sagen annokset olivat herkullisia ja visuaalisesti näyttäviä. Suosittelen herkkusuille.

Kyproksella pätee sama kuin missä hyvänsä maailmalla. Ravintolat, jotka ovat hyvin esillä, ovat kalliita (ja usein syyttä). Parhaat paikat löytyvät hyppäämällä sivukadulle, usein ei tarvita kuin parikymmentä metriä.

Ostokset

Mitä Kyprokselta kannattaa ostaa?

Jos olet näkörajoitteinen, osta silmälasit. TuoToi osti kumpikin uudet rillit ja minä vielä aurinkolasit vahvuuksilla. Yhteensä hintaa kertyi n. 550 euroa. Ei paha kolmista laseista. Helpoimmalla pääset, jos sinulla on resepti laseille valmiina. Minulle lasit katsottiin tutkimalla vanhat lasit, ja hyvät tulivat. Juhan silmät taas katsoi optikko paikan päällä. Palvelu oli hyvää ja kehyksiä esitellyt nainen osasi löytää nopeasti mieleisemme kehykset.

Matkalaukut ovat hieman halvempia kuin Suomessa, mutta kovia laukkuja on hankala löytää ainakin Agia Napasta. Jos olet siis epävarma, mahtuvatko tuliaiset mukaan, osta uusi laukku vasta Kyprokselta. Myös käsilaukut ovat edullisempia kuin Suomessa ja valikoima oli talvellakin laaja.

Löysin Nicosiasta sivukadulta todella edullisen kenkäkaupan. Upeita, korkeakorkoisia naisten saapikkaita oli kaupan alle 20 euroa pari. Valitettavasti saatavilla oli kokoja vain numeroon 39 asti, joten kengät jäivät kauppaan. Pienemmän jalan omaavat naiset voivat kuitenkin tehdä edullisia kenkälöytöjä sivukujien kenkäliikkeistä.

Viinejä kannattaan aina tuoda. Ravintolasta bongattu löytö on mukavampi juoda talvella koto-suomessa muistojen kera, kuin sitä ainaista turvallista chileläistä. Edullisia viinit ovat vain jos ostat ne turistirysien ulkopuolelta.

Naapurimme ruokkii yleensä oskareita ja monnia loman ajan. Niinpä meillä on tapana tuoda lomalta jotain pientä kivaa "kaloilta". Tällä kertaa bongasimme hienon hopeanvärisen kalan kaupan ikkunassa, jolloin Juha pääsi kysymään meitä pitkään askarruttaneen kysymyksen: How much is the fish?