![]() |
Malta - huhtikuu 2004 |
| Matkakertomukset aloitetaan yleensä periltä matkakohteessa, mutta tällä reissulla tapahtui jo kentällä jotain niin älytöntä, että on pakko kertoa. Olimme jo lentokentän kansainvälisellä alueella, taxfree-ostoksilla. Vessaan tuolla pääsee hieman outoa tietä, nimittäin hissillä alakertaan. Olin puuteroinut nenäni ja palaamassa hissillä takaisin ylös kun hissin ovet avautuvat ja - edessäni seisoo vanha äijä muna kädessä, joka kusee kohti hissin ovea! Hyvä ettei roiskunut kengille! Mulla mahtoi olla sillä hetkellä näkemisen arvoinen ilme! Äijä mumisi jotain kovasta pissahädästä. Loikin lätäkön yli ja ilmoitin lähimpään myymälään letkuapinasta. Arvatkaa tuliko ukko samalle lennolle meidän kanssa? Mun tuurilla? Ihan viereen pissis-äijä ei sentään istunut. Viereiselle penkille istui yllättäen eräs tunnettu ja erittäin raskaana oleva suomalainen näyttelijätär. Takanamme istui tunnettu elokuvaohjaaja ja näyttelijättären tuore aviomies lastensa kanssa. Onnellinen uusperhe lomamatkalla. Lento oli muutenkin poikkeuksellinen. Olin ensimmäistä kertaa naiskapteenin kyydissä. Hyvissä käsissä siis. Kuitenkin siinä vaiheessa alkoi pelottamaan, kun Kysyn vaanilta kuulostava lentoperämies alkoi puhua: "Kohta lähdemme syöksymään kohti Maltaa..." Ensivaikutelma Maltasta oli jotenkin kliininen ja rauhallinen, (verrattuna Kreikkaan, ensirakkauteeni). Hotelliin majoituttuamme ensimmäinen ilta meni lepäilyyn. Hotellin ravintolasta löytyi kelvollista pastaa ja olutta. Paikalliset lagerit ovat merkiltään Cisk ja Skol, myös paikallisia lisenssi-aleja on tarjolla. Ravintolan televisiosta tuli omituista ohjelmaa, vähän niin
kuin Fast Shown Chanel 9 News (Scorchio!) Kyseisen ravintolan työllistävä vaikutus oli muuten huipussaan. Yksi tarjoilija toi meille ruokalistat. Seuraava otti tilauksen vastaan. Kolmas kattoi pöytään aterimet. Neljäs tarjoili ruuan pöytään. Viides laskutti. Maltan työttömyysprosentti on n. 2 %. Turismi on tärkein elinkeino. Kappas vaan... Hotellin aamiaispöytä oli se tavallinen. Paahtoleipää, leikkeleitä, marmeladia, mehua, muroja. Yllätys oli supisuomalaiset voinapit. Aamiaishuone sai vipinää puolessavälissä viikkoa, kun hotelliin rynnisti luokallinen n. 12-vuotiaita ranskalaisia kielikurssilaisia. Yksi poika pisti joukosta erityisesti silmää, Harry Potter oli ihan selvästi porukassa mukana. Tismalleen samanlaiset pyöreät silmälasit ja sekainen, tumma tukka. Slieman rantakadun ravintolat ja muutama baari tulivat tutuiksi viikon aikana. Mitään bilettäjiä me ei olla, joten yökerhoista ei ole mitään hajua. Sen sijaan luimme yhteensä viisi kirjaa tuolla reissulla, enemmän kait kuin koko viime vuonna yhteensä. Yleensä lueskelimme hotellin parvekkeella, joka oli hieman huono paikka tapahtumarikkaan näkymänsä vuoksi. Edessä aukeava merinäköala ja ihmisiä vilisevä rantakatu olivat kuin elokuvateatteri. Lukemisesta ei tahtonut tulla mitään, kun Juha tiiraili tunattuja autoja ja minä seurailin ihmisten tekemisiä. Osallistuimme parina päivänä matkatoimiston lammaslaumaretkille, joilla oppaana oli 30 vuotta Maltalla asunut suomalaisnainen. Mielenkiintoista triviaa Maltasta tulvi bussimatkojen ajan, esitelmät olivat itse asiassa parasta noissa retkissä. Retkien aikataulut oli vain vedetty aivan tajuttoman kireiksi. Yhteen kohteeseen jäi tutustumisaikaa ehkä 15 minuuttia. Juhan kanssa jättäydyimme pois joltain pirun linnakekierrokselta, jotta päästiin juomaan pari olutta ja shoppailemaan. Nyt joku kuitenkin kysyy, miksi ette tutustuneet paikkoihin omin päin. Jos olisimme viettäneet saarella aikaa kaksi viikkoa, olisin EHKÄ uskaltautunut ajamaan vasemmanpuoleisessa liikenteessä. Nyt jäi harkinnan asteelle. Julkinen liikenne ei ollut sentään NIIN hyvin järjestetty, että sillä olisi lähtenyt Maltan syrjäisempiin kolkkiin. En olisi kyllä lähtenyt noille retkillekään, jos olisin tiennyt niiden todelliset aikataulut. Pääsiäisen jälkeen olisi ollut retki Vittoriosan markkinoille, joille päätimme suunnistaa omin päin. Kysyimme oppaalta, millä bussilla markkinoille pääsee ja mihin asti markkinat kestävät. Opas antoi kaikki tiedot päin v*ittua. Odoteltuamme bussia puoli tuntia, aloimme tiedustella paikallisilta Vittoriosan bussia. Saimme jokaiselta henkilöltä vastaukseksi eri bussin numeron. Lopulta hermostuimme, hyppäsimme Slieman lauttaan ja kipusimme Valletassa oikeaan bussiin. Opas oli kertonut markkinoiden kestävän kello kolmeen. Olivatpa sitten loppuneet jo puoliltapäivin. Oppaat ovat näköjään omaksuneet etelän tyylin; jos kysymykseen ei tiedetä vastausta, sitä ei myönnetä, vaan keksitään usvasta oma vastaus. Koska aikaa oli, tutkittiin turistikarttaa. Vittoriosassa näytti
olevan joku Maritime Museum. Siispä sinne. Museo oli ainakin tällaiselle
sisämaan asukille todella tylsä kokemus. Joillakin muilla oli
sen sijaan ollut museossa oikein kivaa. Juha kertoi miesten vessassa lojuneen
käytetyn kortsun. Toiseksi viimeisenä lomapäivänä nousi hienoinen myrsky, tuuli ja vihmoi sadetta. Tuo ei nyt sinänsä haitannut, olutta ja lukemista riitti vielä. Inhottavaksi tilanteen teki huoneemme parvekkeen ovi, joka muuttui tuulen ansiosta isoksi pilliksi. Ääni oli todella ärsyttävä. Sen sai loppumaan, jos raotti ovea, mutta emme halunneet kylmää viimaa huoneeseen. Minä nukuin yön korvatulpilla, Juha oluen voimalla. Huhtikuussa sää ei ole Välimerellä vielä kovin vakaa. Kokonaisuutena Malta oli mielestäni ihan ok lomamesta, joka ei kuitenkaan pärjää ikipäivänä Kreikan saarille. Paikka oli kiva nähdä kerran, mutta tuskin tulee mentyä toiste, tuo on nähty. Malta oli vain hätäinen syrjähyppy, seuraavalla lomalla takaisin Kreikkaan, vanhan rakkaan lämpimään syleilyyn. Ruokailu Maltalla ei ole kunnollista omaa ruokakulttuuria, kaikki on enemmän
tai vähemmän lainattua naapurimaista. Helpoiten vatsansa saa
täytettyä pastalla tai pizzalla, niitä saa joka kulmalta.
Kysyimme oppailta pariinkin otteeseen TODELLA hyvää pastapaikkaa.
Vastaus oli: "Täältä saa joka paikasta hyvää
pastaa". Todellisuus oli, että joka paikasta sai keskinkertaista
pastaa. Paikallisten arkiruokaa on hieman meikäläisten tyylinen
lihamakaronilaatikko, jossa on makaronia, tomaattikastiketta, nöttköttiä
ja joskus ricotta-juustoa. Ei kovin herkullista. Ostokset Turistipuodit ovat myös Maltalla toinen toistensa kopioita. Samat
pöytäliinat, pitsit, Gozon lasimaljakot ja lelubussit ovat myynnissä
kaikkialla. Halpaa ja laadukasta oli minun mielestäni hopea. Naapurille
löysin kalanruokintapalkkioksi nukketaloon aivan upean pienen hopeatuolin.
Filigraanikoruja oli paljon tarjolla, mutta itse en niin hörhelöisistä
koruista piittaa. Paikallisista viineistä voi tehdä kelpo löytöjä. Ihmiset Paikallisia ihmiset ovat muista välimeren maiden asukkaista poiketen
turisteja kohtaan varautuneita, mutta yleensä ystävällisiä.
Osa paikallisista kokee kuitenkin selvästi turistit rasitteeksi.
Kahvilaan tai baariin astuessaan tuntee heti, onko paikka turistimyönteinen
vai ei. Varsinkin Valletassa on kahviloita, joissa käy enimmäkseen
tyylikästä business-väkeä. Turisti saa tällaiseen
paikkaan eksyessään erittäin kylmää kohtelua
ja halveksuvia katseita. Kannattaa siis pysyä lestissään
ja mennä shortsien ja sandaaleiden kanssa sinne muiden turistien
joukkoon. Tai sitten laittaa puku päälle. Kieli Maltalla on oma kieli, joka kuulostaa meidän korvaamme käsittämättömältä, ja on siksi heille erittäin hyvä salakieli turistien läsnäollessa. Maltan kielen juuret ovat arabiassa, mutta siihen on sekoittunut italiaa, ranskaa ja englantia. Maltalla tulee loistavasti toimeen englannin kielellä, sillä maltalaiset aloittavat englannin opinnot koulussa jo viisivuotiaana. Heidän englannin ääntämisensä on kuitenkin yleensä paljon kehnompaa kuin suomalaisten lontoon äännös. Syytän tästä taas kerran viihdealan suurta paholaista, dubbausta. Italian läheisyydestä johtuen moni maltalainen osaa myös italiaa, joten myös sillä voi halutessaan yrittää selviytyä. Plussat ja miinukset + Halvemmat hinnat kuin Suomessa - Todella vähän hiekkarantoja Malta triviaa
|