Riika - huhtikuu 2007

su 8.4.

Matkamme alkoi pääsiäissunnuntaina Tampereelta Hot Wings -aterian ja olusen ääreltä. Nappasimme alle mittarin, jolla koukkasimme hakemassa kotoa valmiiksi pakatut matkatavarat ja jatkoimme suoraan Ryan Airin terminaaliin. Vihreänä Ryan Air-matkaajana en ollut tajunnut, että iso osa matkatavaroista olisi kannattanut pakata käsimatkatavaroihin. Niitä kun saa olla 10 kg ja ruumaan saa laittaa ilman ylimääräisiä veloituksia vain 15 kg. Tuli hieman ylimääräisiä kuluja halpoihin lentoihin. Matka oli kyllä muuten vaivaton. 10 minuuttia taksilla kentälle, alle tunnin lento ja taas 15 minuuttia taksilla. Huippua!

Perille päästyämme oli jo myöhäinen ilta ja osa pubeista ja ruokapaikoista oli jo sulkenut ovensa. Kävimme ruokailemassa paikassa nimeltä Friday's, jonka amerikkalaishenkisyys uppoaa varmasti tiettyyn porukkaan. Paikassa soi poppi kovaa kuin discossa (huomasimme myöhemmin, että tämä ei ollut poikkeus vaan sääntö Riiassa...) ja saimme tarjoilijaksemme 2-kymppisen, hyvin englantia puhuvan ja selkeästi ADHD:stä kärsivän tyypin. Ruoka oli peruskamaa, mutta maksoi laatuun nähden vähän liikaa.

Aterioinnin jälkeen oli haaveena päästä herkkuoluselle ja savukkeelle hämyiseen baariin. Pian näköpiiriin ilmaantuivatkin parin irkku- ja brittipubin lätkät. Suunnistimme siis Dickens Pubin aidon tuntuiseen britti-ilmapiiriin, jossa oli kuitenkin jotakin omituista... Kukaan ei polttanut! Voihan terva ja nikotiini! Latviassa oli näköjään tullut tupakkalaki voimaan ennen Suomea! Hyvästi haave savuisesta kapakasta ja rentouttavasta savukkeesta. Eikun pihalle kylmään kevätyöhön röksälle olusen jälkeen.

ma 9.4.

Aamiaisen jälkeen tiedustelimme respan tytöltä, mitä Riiassa voisi tehdä pääsiäisenä. Vain isot ostoskeskukset olivat auki, joten päätimme pyörähtää läheisessä Galerija Centrs-ostarissa. Viidessä kerroksessa olikin tarjolla kenkää ja riepua, mutta hinnat olivat melkoisia. Juha osti lopulta muutaman sikarin ja pyörähdimme kahvilassa, jonka myyjä oli taattua venäläislaatua. Ei hymyä eikä palvelua.

Koska päivä oli vasta alussa, päätimme kuluttaa aikaa pyörähtämällä Jurmalassa kylpemässä. Taas respan tytöltä kyselemään junista ja kylpylöiden aukioloajoista. Jurmala Spa ilmoitti olevansa pyhänäkin auki, joten eikun kohti rautatieasemaa. Aseman löytäminen ei ollut ihan helppo juttu, vaikka rata oli selkeästi esillä. Lopulta löysimme lippuluukut ja ryntäsimme etsimään oikeaa junaa. Laiturilla odottikin neuvostoaikaisen näköinen vehje, jonne paikallisia lappasi sisään. Tilaa puisilla penkeillä oli reilusti ja vaunut olivat ihan älyttömän leveitä! Kauhealla kolinalla lähdimme Riian ränsistyneiden lähiöiden läpi kohti Jurmalan kylpyläkaupunkia. Matka kesti n. 40 minuuttia. Silmiinpistävää junassa oli nuoriso, jolla oli 95 prosenttisesti kuulokkeet päässä.

Perillä Jurmalassa vastassa oli hyinen merituuli ja räntäsade. Rynnimme vauhdilla kohti Hotelli Jurmalaa, jossa jouduimme jonottamaan kymmenisen minuuttia pääsyä itse kylpylään. Paikka oli tupaten täynnä. Itse kylpylä ei juuri eronnut Suomen vastaavista - ainakaan hirveästi. Samat hierovat suihkut ja höyrysaunat löytyivät. Suomalainen sauna ei kyllä ollut Suomea nähnyt, sillä vettä ei kiukaalle heitetty. Poistuimme lauteilta mutisten: "Finnish sauna my ass..." Kylpylän pesuhuoneesta puuttuivat myös suomalaisille kylpylöille tyypilliset lokerot, joihin voi jättää meikkipussit ja pyyhkeet. Tuolla ei sellainen tulisi kuuloonkaan, koska kaikki esille jätetty lähtee heti kävelemään. Tuolla kun katsotaan tyhmyydeksi, jos jättää jotain lojumaan ja kyseinen tavara on silloin vapaata omaisuutta. Itse jätin kylpylästä vuokratun pyyhkeen hetkeksi suihkuhuoneen naulaan - enkä nähnyt sitä enää koskaan. Kiroillen hain uuden pyyhkeen respasta.

Kylpyjen jälkeen söimme myöhäisen lounaan yhdessä rantakadun ravintoloissa. Jurmala on varmasti tosi idyllinen paikka hämyisenä ja lämpöisenä kesäiltana. Räntä ja tuisku vähensivät paikan arvoa melkoisesti.

Olimme varanneet illaksi pöydän Riian parhaaksi haukutusta italialaisesta ravintolasta, Monterossosta. Illasta tuli vähintäänkin erikoinen. Meidät opastettiin ikkunapöytään varakkaan seurueen viereen. Huomasimme nopeasti, että meitä tarkkailtiin. Viereisellä seurueellä oli kaksi henkivartijaa. Toinen seisoi ovella ja toinen tarkkaili seuruetta ikkunan ja pöytämme läpi kadun varteen pysäköidystä kallista Audista. Olo oli kieltämättä hieman epämukava, kun mietin millaisia aseita ovella seisovan miehen puvun alle mahtuu. Onneksi seurue siirtyi istumaan muualle (suomalaisten maalaisten seura taisi olla liikaa - tai sitten Juhan puheesta erottunut mafia-sana...) ja pääsimme keskittymään ruokiin. Alkudrinksut ja -ruuat olivat ihan perussettiä, mutta pasta - voi mamma mia! Parasta mitä olemme ikinä syöneet. Teki oikeasti mieli syödä vielä lautanenkin. Aivan taivaallista! Tarjoilija kertoikin kehujemme jälkeen, että italialaiset asiakkaatkin ovat joskus sanoneet, etteivät ole koskaan syöneet parempaa pastaa. Suosittelemme, järjestäytyneen rikollisuuden kera tahi ilman!

ti 10.4.

Ensimmäinen arkipäivä Riiassa, joten nyt aiottiin tutustua nähtävyyksiin. Yksi "pakollinen" oli tietysti Pietarin kirkko, jonka torniin pääsee hissillä. Huipulta on hulppeat näköalat yli koko Riian, joten kannattaa poiketa. Tosin suosittelen käyntiä hieman lämpimämmällä kelillä. Räntä ja tuuli häätivät meidät aika nopeasti alas. Hissimatkalla ihmettelin hissiä käyttävää vanhempaa herraa, joka kuunteli jotakin poppia kuulokkeistaan koko ajan. Kirkossa, jossa saisi olla töissä ihanassa hiljaisuudessa. Ihme musiikkiaddikteja koko Riika täynnä.

Vierailimme myös vanhoissa Zeppelin-halleissa, jotka toimivat nykyään kauppahalleina. Yhdessä halleista myydään, kalaa, toisessa lihaa, kolmannessa vihanneksia ja hedelmiä, neljännessä juustoja ja leivonnaisia (muistaakseni jotenkin näin...) Valitettavasti valokuvaaminen kauppahallissa oli syystä tai toisesta kielletty.

Piipahdimme pikaisesti myös paikallisella Stockmannilla, mutta suivaannuimme vartijoihin, jotka ottivat meidät jostain syystä silmätikukseen. Kai käytöksemme oli paikallisiin normeihin nähden jotenkin poikkeuksellista.

Pakollisiin nähtävyyksiin kuuluu myös Lido, paikallinen julmetun kokoinen buffet-syöttölä ja viihdekeskus. Poikkesimme Lido Centreen lounaalla. Kierreltyämme hetken, päätimme valita alakerran latvialaiset ruuat pääaulan pizza-/pastahöttöjen sijaan. Lisäksi, perinneruuat eivät näyttäneet kiehtovan lapsiperheitä, mikä lisäsi entisestään alakerran houkuttelevuutta. Muutamalla latilla saimme vatsamme täyteen herkkuja. Itse ihastuin pannulta tarjottavaan mössöön, jossa oli ainakin perunoita, kanttarelleja ja kermaa sekä valkosipuliruisleipään. Nam!

Kylläisinä ja tyytyväisinä päätimme suunnata hotellille päivätirsoille ja otimme Lidon edustalta taksin. Tällä reissulla tulimme huijatuksi pahemman kerran. Ensinnäkin, matka Lidolta keskustaan näytti maksavan paljon enemmän kuin toiseen suuntaan. Toiseksi, luulin saavani vaihtorahana takaisin 10 latin setelin, mutta hotellilla huomasin sen olevan 10 kroonin setelin, eli Viron rahaa, eli ei paljon mitään! Muutenkin valkoiset taksit tuntuivat olevan paljon epärehellisempiä kuin punaiset taksit, joiden kanssa ei ollut mitään ongelmia.

Pitkien päivätirsojen jälkeen kaupunki kutsui. Olin nähnyt päivällä läheisen kahvilan lasissa tekstin "Cigar Lounge". Nyt menimme tutkimaan paikkaa lähemmin ja löysimme kahvilan yläkerrasta mainion cocktail-baarin, jossa oli kuin olikin hieno cigar lounge. Kattoikkunat, paljon viherkasveja, upottavat sohvat - ja kymmenittäin venäläisnuorisoa, pipoja ja Paris Hilton -kopioita. Joimme parit drinksut ja Juha sai lopulta kaipaamansa sikarin. Ei ollut meidän paikka tuokaan.

Myöhäiselle illalliselle päädyimme ravintolaan nimeltä Palete. Paikkaa oli kehuttu netissä, eikä turhaan. Söin aivan loistavan ceasar-salaatin ravunpyrstöillä ja Juha tilasi todella maukasta vasikkaa. Olimme illan viimeiset asiakkaat, mutta silti emme tunteneet itseämme hoputetuiksi. Loistavaa palvelua!

ke 11.4.

Viimeinen päivä on aina vähän hankala, kun huone pitää tyhjentää ennen puoltapäivää. Päätimme ottaa rennosti, joten minä lähdin kauneushoitolaan ja Juha oluselle. Tähtäimessäni oli rakennekynnet. Galerija Centrs -ostarin ylimmässä kerroksessa toimii kauneushoitola/kylpylä nimeltä Kolonna Spa, jonne pääsin heti ilman varausta. Venäläinen täti hinkkasi ja rakenteli kynsiäni 2,5 tuntia ja hommasta veloitettiin 40 latia. Hyvät tuli.

Ennen kotiinlähtöä ehdimme käydä vielä lounaalla erinomaisessa intialaisessa ravintolassa syömässä currya.

Yleisesti ottaen tykästyin Riikaan. Vanha kaupunki on siisti paikka ja ruoka on erinomaista. Seuraavan reissun tekisin kuitenkin mieluummin kesällä ja isommalla kaveriporukalla.