CV on tarkka juttu. Pieneen paperinpalaan pitäisi saada raapustettua oma työhistoria innostavasti ja kunnioitusta herättävästi ilman, että se näyttäisi imelältä nuoleskelulta tai menisi aivan nössöilyksi. Värillinen paperi säväytti vielä -94, mutta nykyään kiireinen CV:n lukija katsoo, että "Mikäs lastentarhan raapustus tämä on?"
CV:n pituuskin on tärkeä. Siinä pitää olla oikeat asiat tiiviisti esitettynä, koska eihän satoja CV:itä pläräävä ihminen jaksa mitään romaania lukea. Toisaalta, pitäisikö siihen kuitenkin pistää todistuksia liitteeksi? Myös tämä Cittarin hevi-vastaavan sijaisuus kesältä -89?
Minäkin olen päässyt tai joutunut lukemaan isoja nippuja CV:itä, mutta tämä on kyllä hienoin CV, mitä olen ikinä nähnyt!
Olipa cv. Toivottavasti tyyppi ei laula töissä. :P