Lue kuvatekstit viemällä hiiren kursori kuvien päälle.

Päävirtakaapeli

Päävirtakaapelin veto on autohifiasennuksissa aina tuskaa. Paksu jööti pitäisi saada ensinnäkin tulipellin läpi matkustamoon ja sitten yrittää haudata kynnyskoteloon, johon esimerkiksi Sebringissä käytetty 50-neliöinen piuha istuu kuin kukkaruukku ahteriin eli ei istu.

Sebringissä menee auton alla jarru- ja polttoaineputket samalla puolella kuin missä akku on konetilassa. Putket on kiinnitetty alustaan muovisilla klipseillä, joissa on yksi paikka vapaana. Kuten aiemmassakin asennuksessa, päätin tuoda virtakaapelin auton ali suoraan takakonttiin. Yksi syy tähän on, että tulipellissä ei ole yhtään tarpeeksi isoa vapaata läpivientiä, josta kaapelin saisi heittämällä tuotua sisään. Päävirtakaapeli on vedetty nippusiteillä ensin kiinni tulipeltiä pitkin alas tuleviin putkiin ja viety sen jälkeen putkiklipsejä pitkin auton takaosaan.

Johto tulee matkustamoon tankin sivussa olevasta läpiviennistä, joka sijaitsee takapenkin selkänojan takana aivan tavaratilan perällä. Samassa läpiviennissä on bensamittarin johto, mutta läpivientikumi on sen verran kookas, että päävirtakaapelikin mahtuu saman kumin läpi.

Etukaiuttimet

Siirsin vanhat etukaiuttimet suoraan vakiopaikoille. Ainoa ylimääräinen homma oli siirtää alkuperäiskaiuttimien liittimet Diamond Audion kaiuttimiin, koska halusin käyttää alkuperäistä kaiutinjohdostusta.

Kojelautakaiuttimissa ei ollut asennuksessa mitään ihmeellistä. Paras stereokuvan toimivuus oli vanhassa autossa hyväksi todettu diskanttien suuntaus kohti tuulilasia. Asennuspaikan pohja ja ympäristö täytettiin kaiutinvanulla elementin takasäteilyn vaimentamiseksi (ja sitä kautta kojelaudan mahdollisen räminän estämiseksi).

Ovikaiuttimet teettivät hieman enemmän työtä. Vanhasta viisastuneena päätin poistaa alkuperäisen muotoon prässätyn kosteussulkumuovin ovesta. Edellisessä autossa se aiheutti ylimääräisiä pärinöitä kovempaa soitettaessa. Oveen lämmiettiin 4-millistä bitumia ensin ulkopeltiin ja lopuksi kosteussulkumuovin tilalle oven sisemmän pellin alueelle.

Lopuksi oveen asennettiin 6,5-tuumainen Diamond Audion midbassoelementti MDF-levystä tehdyn sovituskauluksen avulla.

Pärinöttömyyden lisäksi etuovet muuttuivat mersumaisemmiksi. Oven sulkemisen yhteydessä aiemmin kuuluneen rämps-äänen korvaa nyt arvokas thump.

Subbarikotelo

Subbarikotelo päätettiin pitkän harkinnan jälkeen sijoittaa hattuhyllyn alle siten, että elementit puhaltavat alkuperäisten 6x9-kaiuttimien reijistä matkustamoon. Jotta alkuperäiskaiuttimiin pääsi käsiksi, piti takaosan verhouksista purkaa mm. C-pilareiden verhouspaneelit. Niiden takaa löytyi vekkuli yllätys: turvaverhot! Pientä lisäjännitystä asennukseen aiheuttivat verhojen päissä olevat täyttöpanokset...

Subbareiksi valitut kaksi CDT Audio MS-80-elementtiä eivät paljoa tilaa vaadi. Suljetuksi koteloksi riittää 10-litrainen purkki. Tein kaksikammioisen kotelon 16-millisestä MDF:stä, joka on täytetty vanulla. Elementtien paikat on valittu niin, että kartiot ovat alkuperäisten kuus-kertaa-ysien aukkojen kohdalla.

Vahvistinräkki

Vahvistinräkki sijoitettiin tavaratilan pohjalle subbarikotelon alle pääasiassa painonsa vuoksi. Elegantimpi ratkaisu olisi ollut kasata räkin sisältö subbarikotelon pohjaan, mutta paketille olisi tullut liikaa painoa.

Lastulevystä tehty räkki pitää sisällään McIntosh MC4000M-vahvistimen, joka tarjoilee 100 W kuhunkin etukanavaan ja 300 W kummallekin subbarille. Yhteisantoteho on siis 1 kW. Jäykän oloinen vahvistin on varustettu kahdella sinisellä vanhan ajan tehomittarilla.

Räkissä sijaitsevat myös Sonyn XDP-4000X -DSP, MP3-soitin, radio/MP3-signaalivaihtaja sekä kondensaattori ja sulakkeita.

Räkki on kiinnitetty auton pohjaan ja lokasuojiin, joten se pysyy tukevasti paikallaan. Maadoitus on otettu edellisen auton tapaan sähköantennin maadoituspisteestä, joka sijaitsee tavaratilan sivussa.