- Oskarimaailma
- In English
Kotona monni molskautettiin altaaseen ja se löysi oman paikkansa heti puolikkaaksi sahatun ruukun sisältä. Sinne Veera paineli piiloon niin, ettei koko kalasta näkynyt muuta kuin viikset ruukun suulta. "Mitähän se mahtaa syödä", oli ensimmäinen huolenaihe. Pakkasesta sulatettiin kourallinen katkarapuja ja heitettiin ruukun eteen. Viikset alkoivat heilua villisti, nenä tuli näkyviin ja katkaravut hävisivät alipaineen vaikutuksesta, kun otus avasi suunsa. Ruokinta ei siis olisi ongelma.
Kesällä puoli vuotta myöhemmin kalalla alkoi olla 40 senttiä mittaa. Se veteli silakan tai kaksi hyvällä ruokahalulla joka päivä ja nautti valtavasti, kun lykkäsi käden altaaseen ja rapsutti sitä selkäevästä. Syksyllä mitta läheni puolta metriä ja arvioitu paino paria-kolmea kiloa. Altaassa asuneet oskarit ja monnit alkoivat tulla entistä useammin hätistellyksi. Tässä vaiheessa alkoi tulla selväksi, että altaan koko ei rajoittaisikaan monnin kasvua. Muut asukit siirrettiin turvaan toiseen altaaseen ja Veeralle alettiin etsiä uutta kotia.
Särkänniemen akvaario ei ollut kauhean innostunut uusien huollettavien ottamisesta, mutta koska kyseessä oli erikoinen kala, pääsimme Keijo Kyöttilän kanssa sopimukseen: Saisin ikuisen tapaamisoikeuden ilman elatusvelvollisuutta. Veera muutti Särkänniemeen jouluna -95. Ensimmäinen kuukausi sujui leppoisasti parin kuution karanteenialtaassa takahuoneessa. Tämän jälkeen Veera siirrettiin yleisön nähtäväksi näyttelyn viimeiseen altaaseen ennen uloskäyntiä. Nykyisin veijarilla on mittaa n. metri ja painoa kymmeniä kiloja.
Tarinan opetus: älä ota panssaripäämonnia. Se ei ole akvaariokala
Näpäytä kuvaa, niin pääset lukemaan faktaa Särkänniemeen otetuista "ongelmakaloista".
Panssaripäämonnin muutto, opettavainen tarina kaikille todella isoja kaloja haikaileville.
Species Summary for Phractocephalus hemioliopterus, tieteelliset faktat panssaripäämonnista.
Antennimonnit