Partolanhovi

Huutokaupattavana kenkätehdas

Partolan kenkätehdas on lopullisesti historiaa. Tiistaina huutokaupattiin lähes kaikki mitä vain vanhan punatiilisen tehdasrakennuksen uumenista irti saatiin. Ostajat – kenkätehtailijat, huonekalujen tekijät, metallialan yrittäjät – olivat kiinnostuneita niin vanhasta loppuun käytetystä laskukoneesta kuin lähes uudesta saumauskoneestakin. Tavallinen kengän kuluttaja tyytyi kiertelemään loppuun kuluneissa tuotantohalleissa vain mennyttä aikaa muistellen.

Partolan kenkätehtaan irtaimisto myytiin päinvastaisessa järjestyksessä kuin mitä kenkä valmistetaan. Ensin myytiin tavaraa lähettämöstä tai ihan ensin tyhjennettiin autotalli. Illan tummuessa oltiin ehkä jo huipulla neljännessä kerroksessa, missä aikoinaan suunniteltiin suomalaisia kenkiä kuninkaallisten jalkoihin.
Kympillä lähti hyvä, ihan kauniskin, laskukone ja satasella sai kirjoituskoneen. Laatikoiden kuljetukseen käytettävä trukki oli jo tuhansien markkojen arvoinen. Mitä sitten mahtoivatkaan maksaa itse tehtaan koneet, joita varten moni tosissaan huutoja tehnyt oli paikalle ennättänyt?

Pienin huuto maksoi kympin ja yli viiden sadan markan arvoisesta tavarasta yksi oli satasen arvoinen. Huudot piti maksaa heti, joten enää eivät vakuuttelut paremmista ajoista tai pankin mahdollisesta tuesta auttaneet.

Nostalgiaa

Partolan kenkätehdas on seissyt koivikossa Partolan kartanon mäellä sukupolvia. Milloin sen uumenissa on tehty suomalaisen kenkäviennin historiaa, milloin taas patistettu kengäntekijöitä äänestämään kirkkoherran vaalissa. Tiistaina kaikki oli toisin. Vanhoissa nuhruisissa saleissa kiertelivät vieraat ihmiset – uteliaat ihmiset.

Kun kenkätehdas oli omillaan se valmisti punatiilisessä rakennuksessa kaiken itse. Kellarissa värkkäsivät mekaanikot tarvittavia koneita tai terottivat tikkauskoneen teriä. Pinkomossa sadat näppärät sormet viimeistelivät muotisaappaita kovalla kiireellä. Neulomossa liitettiin arvokasta huolella valittua nahkaa toisiinsa harkitusti, ja kenkä kesti. Leikkaamon tytöt tekivät piirustuksien mukaan ihmeitä. Mutta, missä olivat tehtaan kuuluisat lestit, lestit, joista kunnon partiolainen puhui tuopin ääressä vakavana?

Viimeinen näytös

Konkurssihuutokauppa lie viimeinen näytös, joka tuo Partolan kenkätehtaan julkisuuteen. Työntekijät, lähes 120, ovat joko jo toisissa tehtävissä tai työttömyyskortistossa.

- Minäkin myin kenkiä 18 vuotta, mutta sitten myivät tehtaan alta, totesi entinen myyntipäällikkö ja etsiskeli ’jotain’ pakkaamosta.
Ei löytynyt se ’jotain’, mutta löytyi paperi tuotantokäyristä.
- Ovat sentään 700 pariakin saaneet vielä parhaimmillaan.

Tampereen seudun kenkäteollisuus on syvemmässä lamassa kuin koskaan. Jos Neuvostoliiton vientiä joudutaan supistamaan, niin kuin nyt supistaan, iskee supistus myös kenkäteollisuuteen. Työttömien jonoa on vielä mahdollisuus kasvattaa.

- Ei mutta nyt tytöt mennään kahville.
- Ai, kuka täällä tarjoaa?
- Ei kukaan, ostetaan itse pihalta.

Joukko entisiä tehtaan työtekijöitä piristi pitkää päiväänsä piipahtamalla huutokaupassa. Pihalla makkarakojusta sai kahvia ja näin saattoi ystävät vaihtaa kuulumisia
- Oletkos töitä nähnyt?

Tähän viikkoon asti on Partolan kiinteistössä ollut töissä neljä vanhaa työntekijää, kaksi konttorissa tekemässä viimeistä siistimistä ja kaksi lämmittämässä taloa. Kiinteistön tulevaisuudesta ei kukaan osannut tiistaina sanoa mitään. Vanha rakennus ei sellaisenaan sovellu enää teollisuuden käyttöön ja saneeraaminen tulisi luvattoman kalliiksi. Väki huutokaupassa arveli punatiilisen rakennuksen jäävän yhden suvun suureksi muistomerkiksi.

- Tällä alalla yrittäminen on aina vauhdikasta. Siinä kaatuu, ja komeasti, joskus kuuluisatkin. Harmihan se tietysti on, totesi kenkäalan pienyrittäjä kierrellessään entisen työpaikkansa pölyisissä nurkissa.

Juha Kosonen

Edellinen artikkeli Seuraava artikkeli